Olen tuntenut itseni hyvin onnelliseksi viime päivinä. Johtuu kesästä ja maalla olosta, mutta luultavasti ennen kaikkea siitä, että olen saanut viettää aikaa metsässä. Toissailtana kävimme Armaani kanssa yhdessä mustikassa heti kun pääsimme tänne maalle. Tänään olin yksin uudelleen samoilla paikoilla, kun Armaani lähti kauemmas katselemaan.

Metsässä on mahtavaa olla. Täkäläinen metsä on hyvin hiljainen. Saa olla ihan rauhassa omien ajatustensa kanssa. Eläimiäkään ei yleensä näe eikä kuule. Tänään seuranani oli paarma, joka jaksoi jakaa aikansa kanssani parin tunnin ajan. Välillä se istui hatullani, välillä surraili ympärilläni. Muita luontoääniä ei kuulunutkaan - eikä muitakaan ääniä paitsi yksi lentokone kaukana.

Mökin mustikkametsä on erilainen. Siellä kuuluu koko ajan jotakin, yleensä vähintäänkin honkien huminaa. Joskus kuuluu kaukaa moottorisahan ääntä. Suurin ero on kuitenkin se, että mökkimetsässä ei enää uskalla olla ihan hiljaa. Lapsena opetettiin: "Älä huuda, älä pauhaa. Älä riko luonnon rauhaa."  Nykyisin on toisin. Mieluiten lähdenkin metsään veljenpoikien kanssa, jotka eivät ole hetkeäkään ihan hiljaa. Syy muuttuneeseen tilanteeseen ovat karhut, joita seudulla on runsaasti. Monet sikäläiset eivät uskalla käydä enää lainkaan metsässä. Minä yritän luottaa siihen, että karhu väistää ihmistä, jos havaitsee tämän ajoissa. Veljenpoikien kalkatusta on vaikea olla kuulematta. Jos olen metsässä yksin, yritän nykyisin laulella tai veisailla kaiken aikaa. Vielä en ole kontioihin törmännyt. Yhden talvipesän paikan mustikkametsämme lähistöllä tiedän suunnilleen, mutta karhuthan liikkuvat aika isolla alueella. Mökkinaapurin pihassa on myös nähty kolme karhua kuljeskelemassa. Riistavalvoja tms. oli käynyt hätyyttelemässä niitä sitten pois.  

Mustikoita on runsaasti ja ne ovat nyt parhaimmillaaan.Ne ovat terveellisiä ja niiden poimimisesta tulee hyvä mieli. Jos poimii naapureillekin, tuottaa heillekin hyvää mieltä. Surullista, että karhujen takia monelta nämä nautinnot jäävät kokematta. Ihanaa, että täällä etelämmässä ei tarvitse olla varuillaan vaan voi nauttia luonnon rauhasta ja syvästä hiljaisuudesta.

***

Huomasin muuten eilen iltalenkilläni uuden niittykasvin, jota en tuntenut ennestään. Kasvikirjasta löysin sille nimen: peurankello. Kaunis, sininen kukinto. 

Ja kuinka ollakaan, tänään Armaani oli nähnyt peuran omalla metsäretkellään.