Kävelin tänään metsässä kevyen liikenteen väylällä  palatessani töistä kohti bussipysäkkiä. Ohitseni pyöräili sinikypäräinen mies, jolla oli pieni lapsi takanaan turvaistuimessa. Lapsella oli myös sininen kypärä. Jonkin matkaa heidän perässään pyöräili pieni poika, päiväkoti-ikäinen, omalla fillarillaan, myös sininen kypärä päässä. Tähän asti kaikki hyvin, MUTTA: isä ohjasi pyöräänsä vain yhdellä kädellä, sillä toisella kädellään hän piteli kännykkää korvallisellaan. Näytti aika hurjalta. Sitten tuli teiden risteys. Isä jatkoi matkaansa, mutta perässä tullut poikanen kääntyikin vasemmalle. Isä alkoi kuikuilla olkansa yli vauhtiaan hidastaen, ja samalla hetkellä pikkukaveri turvaistuimessa päätti roikottaa itseään toiselle puolelle. Pyörä mutkitteli hiukan, mutta isän ote kännykästä ei herpaantunut. Poikapyöräilijä päätti sittenkin seurata isäänsä ja kaarsi takaisin suoraan kulkevalle tielle. Sen nähtyään isä jatkoi matkaansa jäämättä odottamaan. 

Mietin, kuinka kypsinä ja itsenäisinä kyseinen isä lapsiaan piti. Turvaistuintyyppi oli varmaankin alle kaksivuotias eikä toinenkaan ehkä edes esikoululainen vielä. Mikä puhelu saattoi olla niin tärkeä ja kiireellinen, että isä oli valmis vaarantamaan lastensa hengen (arvelen lasten olleen hänen omiaan) voidakseen hoitaa puhelun juuri silloin, pysähtymättä? Entä jos olisi joku tullut äkkiä vastaan? Koira juossut puskasta eteen?  Jonkun muun lapsi osunut tielle?

En voi käsittää.