Työt ovat alkaneet, eikä meidän alalla todellakaan sopeuduta työelämään rapistelemalla ensin papereita muutaman päivän ajan, kuten asiantuntijat ohjeistavat, vaan kaikki alkaa aina täysillä ja useimmiten kaoottisissa merkeissä. Niin nytkin. Henkilökunnassa on lukuisia uusia ihmisiä, perehdytys on olematonta ja kaikilla kiire tilanteiden räjähtäessä käsiin. Vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa ja tarkoitusta, tilanne on tavattoman stressaava.

Parasta on tietoisuus siitä, että muutamassa viikossa asiat saadaan rullaamaan vähintäänkin tyydyttävästi, ja sitten voi hiukan hengähtää. Arjen rutiini on meillä kaunis, tavoiteltava asia. 

Viikonloppuna en tehnyt töitä, vaikka olisi toki pitänyt, vaan rentouduin lukemalla dekkaria. Johtui osin siitäkin,että selkä oli niin kipeä, etten muuta paljon kärsinytkään tehdä. Muut tekivät puutarhatöitä, minä ahmin dekkaria... Luin Mari Jungstedtin esikoisen Den du inte ser.

Se todella piti niin vallassaan, etten oikein voinut laskea sitä käsistäni. Kummallista, olihan se sentään ruotsinkielinen. Ensin se tuntui liian veriseltä minun makuuni, mutta sitten varsinainen juoni alkoi viedä mukanaan. Murhaajan arvasin sivulla 249, mutta motiivi selvisi vasta lopussa. Sivuja kirjassa on 414. Nyt olen ajatellut lähitulevaisuudessa lukea Jungstedtin seuraavan romaanin suomenkielisenä. Vaikkapa sitten, kun ensimmäinen syysflunssa iskee ja pitää pysyä petissä.

Tarina sijoittui Gotlantiin, joka on minulle hämärästi tuttu 80-luvun pyöräretkeltä. Kuvatut maisemat ja paikat lienevät autenttisia, vaikka juoni olikin keksitty. Ja koska Jungstedtin (ja kai muuten Anna Janssoninkin) dekkarit sijoittuvat Gotlantiin, on ihmetelty, kuinka paljon väkivaltaisia murhia pikku saarelle oikein voi mahduttaa... 

Kävin kirjastossa pitkästä aikaa, ja kuinka ollakaan, sieltä tunki  mukaani iso kassillinen kiinnostavia kirjoja eri aihealueilta. Mistä ihmeestä löydän aikaa niiden lukemiseen? Aloitin jo Satu Salosen kirjaa Sumutettu sukupolvi, nuorisolle kohdistettua runokokoelmaa Pää auki! sekä Lukupiiri-kirjaa. (Siinä mm. kuvataan edellisenä lukemaani kirjaa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville...) Kuusi muutakin kirjaa tuli kotiin roudattua. Ehkä kerron niistä myöhemmin.