Tänään oli mahtava päivä, jollaista ei olisi voinut viettää ilman vuorotteluvapaata.  Ensin huristin bussilla hoitamaan erään käytännöllisen asian. Siitä jatkoin ratikalla keskustaan ihaillen matkalla kesäistä kotikaupunkia. Kävin ensin haistelemassa akateemista ilmapiiriä yliopiston päärakennuksen kuppilassa, ja sen jälkeen kuuntelemassa kiintoisaa silmätauteja koskevaa yleisöluentoa juhlasalissa. Silmäoperaatioistani asti olen ollut tavattoman kiitollinen nykyaikaiselle silmäkirurgialle ja taitavalle kirurgille, joka sai näköni säästettyä kriittisessä tilanteessa. Toivottavasti seuraavakin leikkaus onnistuu hyvin, ja toisen silmän näkö tulee paremmaksi kuin ensimmäisen.

Kotiin palattuani lueskelin jonkin aikaa pihassa nauttien auringosta ja lämmöstä. Sitten lähdin illaksi kirjapiirin runopiknikille Espoon perukoille. Kyllä oli mukava pikästä aikaa tavata ja keskustella kesän aikana luetuista kirjoista ja kunkin täksi kerraksi valitsemasta runosta. Paluumatka ei sujunut odotusten mukaan, sillä jatkoyhteysbussia ei tullutkaan. Piti kävellä loppumatka.  Oli kuitenkin lämmin kesäyö, ja reippaasti askeltaen olin kotona reilussa puolessa tunnissa. Hiukan oli pelottavaa kulkea välillä metsäpolkuja ja työmaa-alueiden vierustoja, mutta mitään ikävää ei sattunut pikku eksymistä lukuun ottamatta. Tietyömaa aiheuttaa jatkuvasti reittimuutoksia. Muita kulkijoita oli aika vähän. Pikku rusakko loikki viimeisellä metsätaipaleella edestäni kadun poikki.