Bussimatka eteni mukavasti ja joutuisasti. Lahteen jäi väkeä ja tuli uutta.  Bussi oli koko matkan  lähes täynnä. 

 

Edellisiin arveluihin tuli tarkennuksia. Koiria oli kolme. Haukkuja oli etuosassa ollut isompi koira, ehkä paimenkoira tai noutaja. Minun viereeni käytävän toiselle puolelle ilmestyi keskikokoinen, kaunis, hyvin käyttäytyvä koira. Se oli hyvin kiinnostunut eväistäni, mutta sivistyneellä tavalla: sen katse seurasi jokaista suupalaani, kun pistelin vuohenjuustopatonkia. Sen jälkeen se kävi kuuliaisesti makuulle bussin lattialle.

 

Takapenkin rouvat lienevät olleetkin neitejä. Iloisesti rupattelivat. Muutenkin kuului keskustelunsorinaa ympäriltä. 

 

Jaksoin lukea kuusi tarina, joten paluumatkallekin riittää tutkittavaa.  Kuljettajan ääni mataloitui ja hiljeni matkan kuluessa lähes kuulumattomiin. Ehkä hänellä oli kurkku turvoksissa. Turvallisesti hän kuitenkin meidät sompaili päämäärään saakka. 

 

Matkustusmukavuus oli sitä luokkaa, että bussi kilpailee hyvin junan kanssa. Penkit ovat mukavammat ja jalkatilaa enemmän. Tosin pitää olla omat eväät mukana. Töitä voi tehdä yhtä hyvin tai huonosti kuin junassakin. Puhelimen saa ladattua matkan aikana ja lisävaloa voi sytyttää, jos on liian hämärää.