Monenlaista mutistavaa on vilahdellut mielessä jo pitemmän aikaa, mutta aikaa ajatusten kokoamiseen ei tunnu olevan koskaan. Elämä on aivan liian kiireistä, vaikkei tekisi juuri mitään, työn lisäksi siis.

Tämän viikonlopun aikomukset eivät toteutuneet, koska ankara päänsärky esti kirkkaan ajattelun ja toiminnan. Eilen särkylääke vielä tehosi ja veljenpojan synttärit sekä yövieraiden kestitseminen vielä sujuivat, mutta tänään piti vatsakatarrin takia vaihtaa särkylääkkeitä, eivätkä vatsaystävällisemmät auttaneet juurikaan. Niinpä olen vieraiden lähdettyä pääasiassa torkuskellut ja lueskellut Hesaria ja Suomen Kuvalehteä. Koko päivä meni!  

Kävinhän kyllä puolen tunnin kävelyllä ihastuttavassa talvisäässä, mutta ei sekään särkyä poistanut. Mitään vaativaa luettavaakaan en jaksa sulattaa - en oikein näe edes tekstiä. Taidan ottaa kevytdekkarin (uusin Donna Leon on tässä saatavilla) ja painua se mukanani pehkuihin. 

Eniten kiinnostaisi lukea Martti Simojoesta kertovaa järkälettä, jonka ostin kirja-alesta puoleen hintaan eli parilla kympillä, mutta siinä pitää olla virkeämpi ajatus. Jo ensimmäiset muutamat kymmenet sivut, jotka olen jo lukenut, vaikuttavat todella kiinnostavilta. Hän on olut Suomen kirkossa vaikuttajana minun nuoruuteni ajan pitkälle aikuisuuteen. 

Niin paljon on nyky-yhteiskunnassa ja -kirkossa sellaista, mitä en voi ymmärtää. Lyhytnäköisyyttä, näköalattomuutta, suoranaista tyhmyyttäkin. Erityisesti se, että RAHA on kaiken, ihan kaiken, mittari. 

Johtuuko tämä vain omasta iästäni ja sen tuomasta luulosta, että ennen oli paremmin? En usko. Tosin monet asiat OLIVAT ennen paremmin. Esimerkiksi perheiden asiat ja yhteiskunnan arvomaailma. Silloin olisi ollut vaikea kuvitella että asiat voivat päätyä tällaiseen jamaan kuin nyt, varsinkin jos on tiedossa, että Suomella on mennyt pitkään taloudellisesti paremmin kuin koskaan. Vaan näistä aion siis rutista myöhemmin lisää.