Maailma tuntuu menevän päivä päivältä yhä hullumpaan suuntaan. Tämä viikko on kauhisteltu eräiden presidentinvaalien tulosta. Mosulin ja Syyrian kauhistuttava tilanne on mediassa jäänyt syrjään, kun amerikkalaisten valintaa päivitellään, ja sen vaikutuksia tänne omaan maahan ounastellaan. Pelko ja hämmennys ovat vallanneet meidätkin.

Koulussa tuli kiihkeä keskustelu viidesluokkalaisten kanssa, kun vaalitulos oli selvillä. (Aiheena piti olla runous, mutta jo toinen runo, joka käsitteli arkipäivän rasismia, johdattikin puheet Trumpin sanomisiin.) Jo aamulla oli eräs oppilas astunut luokkaan hilpeästi huudahtaen: "Trump voitti, tulee kolmas maailmansota!" Tänään luin Hesarista, että sen sisältöisiä tekstiviestejä olikin lähetelty laajalti lasten ja nuorten keskuudessa. Keskustelu runoustunnilla polveili Trumpin käytöstavoista, seksismistä, rasismista ja uhkasta maailmalle. Rauhoittelin, että hän tulee varmaankin presidenttinä esiintymään toisella tavalla ja ettei hän ole meille uhka. Kiinnostavaa oli huomata, miten tarkkaan vaaleja oli seurattu ja miten paljon asioista oli varmaan kodeissakin keskusteltu. 

Ei uskoisi, miten lyhyessä ajassa kaikki varmat asiat maailmanpolitiikassa ovat muuttuneet epävarmoiksi ja uhkakuvat kasvaneet  huolestuttaviin mittasuhteisiin. Kuinka kauan saamme elää rauhassa? Mitä voimme tehdä lisätäksemme rauhaa ja rakkautta maailmassa? Kysymyksiä on paljon, vastauksia niukasti.