Jostakin syystä en jaksa nyt keskittyä paksuihin, pienitekstisiin kirjoihin. Silmiä väsyttää. Niinpä jätän P.D.Jamesin The Private Patientin suosiolla bussilukemiseksi työmatkoille ja Westön Älä kulje yössä yksin muuten vain odottamaan sopivampaa hetkeä.

Tulinkin tarttuneeksi kirjastossa Merja Tynkkysen kirjaan Valkoinen sohva Rivieralla. Sen lukeminen onkin helppoa ja nopeaa. Saman tien tulin harjoitelleeksi kuvatiedoston liittämistä blogiin, mikä on aina vaikuttanut monimutkaiselta eikä edes ole aiemmin onnistunut. Nyt kokeilen, saisinko kirjan kannen tähän:

Jess! Uusi asia opittu, trallalaa!  

Olen siis lukemassa oheista kirjaa. Se kertoo keski-ikäisen naisen väsymisestä arkiseen perhe-elämään ja parisuhteeseen ja unelmasta saada oma kakkosasunto Rivieralta.  Saa nähdä, miten käy. Nyt hän on juuri katsomisreissulla. Jatkan, kunhan pääsen pitemmälle.

Onnistuin yllättäen myös räpläämään uuden sivupohjan blogilleni. Itsekin hämmästyin, ja olen nyt kyllä hyvin, hyvin tyytyväinen. 

 

18.3.2010

Nyt on kirja luettu kokonaan. Rouva lennähteli katsomaan milloin mitäkin asuntoa, osti ensin lomaosakkeen, pohti parisuhdettaan, nautti Nizzan kaduilla kävelemisestä ja shoppailusta... Realiteetit sitten kuitenkin palasivat mieleen, ainakin joksikin aikaa. Helppo- ja nopealukuinen kirja, huumoria ja itseironiaakin löytyi jonkin verran. Ei kuitenkaan tehnyt suurta vaikutusta, kun oma arvomaailma ja omat unelmat ovat erilaisia.

Hmm. Omat unelmat... Kyllä minäkin Ranskaan mielelläni menisin oleskelemaan joksikin aikaa, vaikka muutamaksi kuukaudeksi. Tai voisin lomillakin mennä, mutta mieluummin en lentäisi vaan menisin ympäristösyistä junalla. Kuukausi Bretagnessa, kuukausi Provencessa... Jokunen viikko kuluisi Pariisissakin kirjakauppoja ja katuelämää katsellen, havaintoja muistiin kirjoitellen. Toki söisin hyvin. Kiertelisin museoita, näyttelyitä, liikkuisin luonnossa...

Vaan en haluaisi omistaa kotia Ranskassa. Mieluummin pysähtyisin johonkin majataloon tai hotelliin aina joksikin aikaa, mutta sitten jatkaisin matkaa nähdäkseni mahdollisimman paljon ja monenlaista. Ei minulla olisi tarvetta luoda omaa arkea ja rutiineja lomapaikkaan ja mennä joka lomalla samoihin paikkoihin kuten kirjan kirjoittajalla. Lomalla nautin vaihtelusta. Eikä minulle ole välttämätöntä myöskään toteuttaa tätäkään unelmaani. Olen niin onnellinen omassa arjessani täällä kotona!