Taas olen käynyt tumpuloimassa puutarhahommissa. Viisaampi ottaisi ensin selvää ja toimisi sitten, mutta minulle on vakiintunut toimintatavaksi tämä yritys ja erehdys. 

Mökille piti laittaa kasvimaa. Armaani jyrsimellä möyhensi maan ja istutti perunat.  Minun piti laittaa kotipuutarhasta jääneet siemenet kasvimaahan siellä tämän viikon aikana, mutta kun tulikin äkkilähtö kotiin aivotärähdyksen vuoksi, hommat jäivät pääosin tekemättä. Yritin kuitenkin hiukan: möyhentelin maata jollakin käteeni annetulla välineellä, jonka nimeä en muista, mutta olo oli aika kehno, joten en jaksanut tehdä sitä kunnolla. Niinpä istuttelin vain tillin ja kesäkurpitsan siemeniä sinne paakkujen keskelle. Saa nähdä, miten niille käy. Kaikki muut siemenet päätin jättää ensi viikonloppuun, jolloin oli tarkoitus mennä mökille uudelleen. Nyt hiukan epäilyttää. Säämies ennusti jatkuvia sateita ja kylmää koko viikoksi ja varsinkin viikonlopuksi. Jääköhän haaveeksi? Seuraava mahdollisuus on juhannuksena, mikä lienee liian myöhäinen ajankohta kylvöille. Puhumattakaan siitä, että silloin pitäisi hoitaa kaikki nyt tekemättä jääneet siivoukset sekä juhannusruuat ja vieraiden vastaanotto.

Siirsimme mökiltä sunnuntaina pari raparperia tänne kaupunkiin. Ne piti siirtää jo usempi vuosi sitten, mutta ikinä se ei onnistunut. Milloin yllätti rankkasade, milloin peräkärry oli täynnä muuta. Raparperit odottivat vanhalla perunamaalla, ja vuosien aikana ne lisääntyivätkin niin, että niitä on nyt siellä useampi metri. Tällä kertaa oli peräkärryssä tilaa, joten toimme ne viimein, mutta tietysti niiden valtavat, vahvat juuret jouduttiin katkaisemaan. On epävarmaa, jaksavatko ne kasvattaa uudet tänne kaupunkimaahan. Muhevaa multaa ja perusteellisesti pohjustettu kasvimaa niitä kyllä odottti. Aluksi ne näyttivät aivan masentuneilta uudessa paikassaan, mutta nyt on ehkä pieniä virkistymisen merkkejä havaittavssa, ehkä. Saattaa olla toiveajatteluakin. 

Kotipihalta sain tänään kuitenkin ruohon ajeltua. Apila kasvaa hurjaa vauhtia. Jätin pienen apilamättään rusakkoa varten, joka poikkeaa usein meillä aamupalalla.  Suikeroalpit ovat nyt pysytelleet kiltisti kukkapenkin puolella.  yes  Katkoin myös kuivuneita oksia syreenipensaasta ja syyshortensiasta. Sellaisesta hommasta pidän!

Omenapuu kukkii ihanasti, mutta tuuli jo lennättelee terälehtiä maahan. Onko mahtanut olla tarpeeksi pölyttäjiä? Kylmät yöt ja navakka tuuli ovat saattaneet pitää pörriäiset poissa.

Eräät lahjaksi saamani siemenet istutin maahan luultavasti liian kuivakkaaseen paikkaan viikko pari sitten. Nyt harmittaa. Olisi pitänyt odottaa kunnes olisi ollut aikaa pohjustaa niille multainen paikka! Toivottavasti ne ovatkin jotakin erittäin heikoissa olosuhteissa viihtyviä autiomaan kasveja! Ei niitä kai sieltä poiskaan voi enää kaivella.

Kukkapenkki, siis oikea sellainen, on edelleen jännittävä paikka. Nyt siellä kasvaa yhtä ja toista, mutta en vieläkään tiedä kaikista kasveista, mitä ne ovat. RIkkaruohot alkavat kyllä pääasiassa erottua istutuksista; enää vain muutamasta en tiedä, ovatko ne kukkapenkin varsinaisia asukkaita väärässä paikassa vai pontevia rikkakasveja, jotka yrittävät näyttää uskottavilta. Ehkä se selviää, kun tulee niiden kukkimisaika. Tähän mennessä olen tunnistanut krookukset, narsissit ja tulppaanit, suikeroalpin, pionin, ruusut, laventelin, sammalleimut, lemmikin sekä liljoja. Tunnistamatta on kaksi tai kolme kasvia. 

Iloitsen myös ruukkukukista, joita pihamalla myös on. Orvokit ja tähtisilmät olemme saaneet lahjaksi. Pari isoa amppelikukkaa ostimme myös jo, vaikka ei olekaan vielä Sepon päivä, jonka jälkeen ei kuulemma ole enää odotetttavissa yöhalloja, ja niitä  kanniskelemme öiksi suojaan. Vanhat pelargoniat tulivat myös takaisin talvenviettopaikastaan lehdet punertuneina mutta jo yhden kukinnan tänä keväänä suorittaneina. Ne ovat koukkuisia kuin käkkyrämännyt mutta varsinkin Armaalleni rakkaita kuin ystävät konsanaan.

Puutarhanhoito on taitolaji. Joillakin on Luojan luoma viherpeukalo, ja heiltä kaikki sujuu. Tumpelo joutuu yrittämään kovasti ja olemaan iloinen myös vaatimattomista tuloksista. Hyvä niinkin. Eikä kannata verrata itseään mestaripuutarhuriin vaan vaikka aikaisempiin omiin suorituksiin. Kyllä se siitä.