Rooman-matka oli antoisa. Jälkivaikutukset tosin ovat kestäneet jo kaksi viikkoa. Innokas kävely (viimeisenä päivänä 17 000 askelta puhelimen laskurin mukaan...) kostautui - polvi kipeytyi pahasti. Siinä on ennestään ollut kolme vaivaa, ja nyt ne aktivoituivat kaikki samaan aikaan: nivelrikko, rustorepeämä ja Bakerin kysta. Tein diagnoosin ihan itse, sillä googletettuani jonkin aikaa ymmärsin, ettei lääkäri voisi tehdä asialle mitään. Niinpä aloitin särkylääke- ja kipugeelikuurin enkä liiemmin liikkunut. Viikossa kipu onkin jo vähentynyt huomattavasti. Nyt jännitän sitä, voinko pyöräillä kivusta huolimatta. Suunnitelmissa oli nimittäin tehdä pieniä pyöräretkiä ympäristöön siellä ja täällä.

 

Olen hyödyntänyt tämän toipilasajan pesemällä valtavasti pyykkiä ja lukemalla kirjoja. Minulla on monta kirjaa kesken, joten niiden loppuun lukeminen sekä muutama kauan pinossa odottanut kirja ovat ohjelmassa seuraavaksi. Luin Roomassa ja sen jälkeen kotona loppuun Helena Petäistön kirjan Ranska, Macron ja minä. Se kuvasi uutta presidenttiä sekä Ranskan sisäpoliittisia kiemuroita viimeisimpien presidentinvaalien aikana. Ihan kiinnostava. 

 

Nyt on menossa aivan toisenlainen kirja: Piispanpolku 10. Siinä Suomen luterilaiset piispat kuvaavat omaa hengellistä matkaansa lapsuudesta piispuuteen. Sekin on yllättävän kiinnostava. Piispat ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin minä, ja heidän pohdintansa kuulostavat tutuilta. Onpa yksi niin samanikäinen, että olisin näköjään ollut hänen kurssikaverinsa, jos olisin mennyt teologiseen. Moni piispoistakin on ollut kahden vaiheilla opiskelualan suhteen. Sitten on teologia voittanut. Minulla kävi päinvastoin. Hengellisissäkin asioissa pohdinnat kuulostavat tutuilta. Useimmat piispat ovat väitelleet tai ainakin tehneet lisensiaattityön. Väitösaiheet kuulostivat maallikosta aika vierailta. Tarinat ovat tavallaan aika samanlaisia, mutta kirjoittajiensa mukaisesti myös yksilöllisen persoonallisia. Jokaisesta löytyy jotakin kaikupohjaa omiin ajatuksiin tai kokemuksiin. Hätkähdyttävin havainto on siis se, että piispat (perinteisesti aika iäkkäinä pitämäni) ovat nyt omaa ikäluokkaani! Hyvänen aika! 

 

Mitä lukemisiin tulee, niin piispakirjan jälkeen aion lukea loppuun joitakin keskeneräisiä lukemisia. Niitä on monta odottamassa, vaikka olisi tehnyt mieli lukea ne jo ajat sitten. Perinteinen kesädekkari on myös vielä lukematta. Ehdolla on pari kolmekin vaihtoehtoa, jotka nekin odottavat lukemattomien kirjojen pinossani. Ei taida kesäloma riittää kaikkiin.