Lähdin tänään töihin tuntia normaalia myöhemmin. Vaihdoin myös tavallisuudesta poiketen bussia kesken matkan. Vaihtopysäkillä, jooka sattuu olemaan kirkon lähellä, oli iloinen ihminen huutelemassa: "Pipareita seeeeurakunnasta! Pipareita seeeurakunnasta!" Sitten ähn ojenteli ruskeita piparipusseja pysäkillä seisoville tai sen ohi kulkeville ihmisille. Meitä seisoi kahdeksan ihmistä pysäkillä odottamassa bussia. Olin aika hämmästynyt siitä, että olin ainoa, joka suostui ottamaan piparit vastaan.

Mietin mahdollisia syitä. Keksin seuraavia:

- ei haluttu ottaa vieraalta ihmiseltä mitään vastaan

- ei haluttu ottaa seurakunnalta mitään vastaan

- yhdistettiin piparikampanja viime päivien erobuumiin ja ajateltiin kirkon yrittävän säälittävin keinoin kalastella jäseneksi

- ei tykätä yleensäkään pipareista.

Keksitkö muita syitä?

Äsken luin Kotimaa24:stä, että kyseessä oli pääkaupunkiseurakuntien joulutempaus, jota on toteutettu aiemminkin. Nyt ei ajoitus osunut ihan kohdalleen.

Itse laitoin piparipussin takin taskuun, sillä bussi tuli nopeasti. Unohdin koko asian, kunnes viiden jälkeen lähdin töistä kohti kaupungin toisella laidalla olevaa kierrätyskeskusta. Tajusin, että minulla oli nälkä, sillä en ollut ehtinyt edes käydä kahvilassa työpäivän aikana. Silloin tunsin taskussani jotakin kahisevaa, ja löysin ihanat sydänpiparit, jotka lievittivät pahinta nälkää ainakin hetkiseksi. Huomasin myös paperipussiin painetut hyvän joulun toivotukset, ja tuli oikein hyvä mieli.  

Kierrätyskeskus oli hukkareissu, ja sieltä pääsi bussilla suoraan vain viiden kilometrin päässä kotoani olevaan kauppakeskukseen. Menin sinne syömään sämpylän ja ostamaan kengännauhat, joten ihan kokonaan hukkaan ei ilta mennyt. :-)