En osaa enää keskityttyä kirjojen lukemiseen, vaikka se on aina ollut lempiharrastukseni. Huolestuttaa. Kotona on lukemattomia kirjoja monta pinoa, mutta ne eivät hupene vaan kasvavat kaiken aikaa. 

Minulla on ollut kaksi teoriaa siitä, miksi lukeminen ei suju. Toinen on tekninen: silmäleikkausten jälkeen silmäni eivät kykene enää yhteistoimintaan lukuetäisyydellä, vaan on luettava jommallakummalla silmällä. Yhden silmän lukeminen onnistuu mutta tuntuu rasittavalta ja on hidasta. Sama on tietokoneen ruudulta tekstin lukemisen kanssa. Syväterävät silmälasitkaan eivät ole asiaa auttaneet, vaikka niitä silmälääkäri kehotti kokeilemaan. Toinen, pahempi teoriani on se, että muistisairaus tekee tuloaan enkä kykene enää keskittymistä vaativiin kognitiivisiin suorituksiin. Kauheaa vaikkakin realiteetti jonakin päivänä. 

Kolmas teoria löytyi tämän aamun Hesarista. Sen mukaan en olisikaan ainut tämän ongelman kanssa kamppaileva, vaan meitä olisi paljon. Olisi kyse tämän ajan ilmiöstä, jossa kiivas stressaava elämäntapa yhdistettynä lyhyiden nettitekstien lukemiseen veisivät keskittymiskykyä niin, ettei pitkäaikainen kokonaiseen kirjaan paneutuminen enää onnistuisikaan. Hm, kuulosta mahdolliselta. Ja armollisemmalta kuin vaihtoehto kaksi. Toisaalta minun ongelmani alkoivat silmäleikkausten jälkeen, joten yhdistetyt selitykset yksi ja kolme saattavat olla varteenotettavat. Kas kun nettilehtiä ja -keskusteluja saatan unohtua lukemaan tunniksikin, tosin yhdellä silmällä. Kirjojen lukemiseen taas ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa, vaikka samassa ajassa lukisi jo pitkästikin. Kotityöt ja muut velvoitteet kutsuvat, mutta netin ääreen voi sujahtaa "vilkaisemaan" nopeasti pääuutisia - ja unohtua siihen. 

Hesarissa kehotettiin opettelemaan kirjojen lukemista uudelleen varaamalla ensin 15 minuuttia keskeytymätöntä aikaa kirjan kanssa, ja kun sen on lukenut, voisi palkita itseään jollakin miellyttävällä tavalla. Minä en palkintoja kaipaa, sillä keskittymiseen kykeneminen olisi jo mahtava palkinto. Ehkä määrätietoinen ajan varaaminen kuitenkin toimisi - ilman huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi tiskata, siivota, korjata kokeita tms. 

Lukemisen hitaus silmäongelmasta johtuen kylläkin koettelee kärsivällisyyttä, kun ennen luin monta kirjaa siinä ajassa kun nyt saan vaivoin yhden kahlattua läpi. Pitäisi lisäksi aloittaa kaikkein kiinnostavimmista eikä esimerkiksi kirjastosta lainatuista, joiden laina-aika on loppumassa. 

Nuorena ihmettelin, miksi jotkut kirjat oli präntätty niin isolla, että kirjasta tuli turhan paksu. Suosin pienellä painettuja taskukirjoja. Nyt huokaan helpotuksesta, jos käsillä olevan kirjan teksti on melko isoa. Se helpottaa niin paljon lukemista, kun voi pitää kirjaa kauempana ja silmien yhteistoiminta saattaa toimia hiukan paremmin.

Lievästi tähän asiaan liittyy sekin ihmetyksen aiheeni, että nykyisin painetaan ihan valtavasti uusia kirjoja, mutta ihmisillä on yhä vähemmän aikaa kirjojen lukemiseen. Toisaalta tänä vuonna painettu kirja on ensi vuonna alennuksessa puoleen hintaan, js seuraavana vuonna täysin arvoton. Olen niin iäkäs, että rakastan ja arvostan kirjoja valtavasti, ja sydäntä särkee, jos joutuu luopumaan jostakin hyvästä kirjasta. Kirjahyllymme ovat ylikuormittuneita, eikä uusille kirjoille edes ole yhtään tilaa, vaikka niitä tulee hankittua ja saatua. Ihmeissäni olen kuunnellut sisustustrendejä, joiden mukaan nuoremmat ihmiset eivät halua koteihinsa lainkaan kirjahyllyjä. Asuntomessuilla se on kuulemma selvästi havaittavissa. Minusta nimenomaan kirjahylly tekee kodin kodikkaaksi ja toisten kodin kiinnostavaksi. 

En halua luopua kirjoista enkä lukemisesta, vaikka niiden eteen olisi nähtävä entistä enemmän vaivaa!