Olen koko ikäni osannut ylläpitää surkeaa fyysistä kuntoa. Lukeminen ja muu paikallaan pysyvä on ollut mieluisampaa kuin hiki päässä rehkiminen jumppasaleissa tai urheilukentillä. Koulun liikunnanopetus vieraannutti lopullisesti kaikesta, mikä vähänkin haiskahti jumpalle (ja heti tulikin mieleen koulun kuntosalin kaamea haju ja pelottavat laitteet), eivätkä jatkuvat sairastelut toipumisaikoineen parantaneet asiaa. Niinpä  minulla on aina ollut lukuisia syitä, miksi en ole voinut harrasta liikuntaa, vaikka olen  tiennyt, että se olisi välttämätöntä. 

Tässä ensinnä mieleen tulleita esteitä kautta aikojen:

1. Ei ole aikaa. Opiskeluaikoina oli pakollisia kursseja klo 8 - 20. Se jälkeen piti lukea tentteihin. Milloin olisi liikkunut? Joinakin vuosina työ on vienyt lähes kaiken valveillaoloajan. Nykyisin lähden kotoa klo 7.20 ja palaan klo 17:n maissa. On hirveä nälkä (lounas klo 10) ja ulkona pimeää. Syön ensin kovasti, ja sittenpä en jaksakaan lähteä mihinkään - ja sitten onkin jo mentävä nukkumaan.

2. Ei ole sopivia vaatteita. Urheilutekstiilikaupasta ei löydy sopivankokoisia vaatteita, eikä kaikista nykyvetimistä edes ymmärrä, mihin tarkoitukseen mikäkin on tarkoitettu. Muut välineet olisivat kyllä kunnossa: sukset, lumikengät, luistimet, kävelysauvat, jumppapallo, gym stick, käsipainot... 

3. Tulee hiki ja tukka menee littanaksi.

4. Yksin ei tule lähdettyä. Eikä kuntosaleille tai jumppiin kehtaisi kunnottomana mennäkään. Onneksi ystävä joskus soittaa ja kyselee kävelylenkille.

5. On niin paljon muuta välttämätöntä tehtävää. Aina on myös kiireellisiä kotitöitä: pyykinpesua, siivousta, silitystä, leipomista...

Syitä siis löytyy. Vaan löytyy myös raihnaisuutta ja pelottava tulevaisuus vanhana, huonokuntoisena käppyränä, jolla ei toimi mikään paikka kunnolla. Liikkuminen aikanaan olisi saattanut estää joitakin vaivoja, mutta lieneekö jo myöhäistä saada liikkumisherätys nyt?

Aion kuitenkin yrittää. Kun en muuten saa itsestäni irti, niin teen laiskuudestani ja saamattomuudestani "julkisen" häpeän. Alan pitää täällä blogissa liikuntapäiväkirjaa, josta näkyy, minkä verran ulkoilen, voimistelen ja liikun muuten. Jospa jostakin uumenistani löytyisi pieni sisäinen kilpaurheilija, joka edes suorituspäiväkirjaa varten tulisi lähteneeksi liikkeelle. Olisihan noloa julkisesti osoittautua täydeksi nollaksi. Reunasta lukupäiväkirjan alta tulee siis löytymään toinen päiväkirja. Saa kommentoida...