Pyhäaamun rauha virtaa mieleen, kun voi kuunnella radiosta junalanpalvelusta. Aina - useinkaan - ei pysty tai jaksa lähteä paikan päälle kirkkoon, joten on hienoa päästä osalliseksi messusta radion kautta. Tänään me kuuntelijat pääsimme mukaan Puumalan kirkkoon (ei tosin toimittamaan kuten pappi alussa mainitsi vaan osallistumaan, ainakin minun mielestäni). Hesarissa juuri tänään kerrottiin, kuinka Puumalan kunta voi hyvin nimenomaan kesien ansiosta, sillä kunnan asukasluku moninkertaistuu mökkiläisten ansiosta, ja monet palvelut pysyvät heidän ostovoimansa avulla. 

Oli kiva, että messun aluksi Puumalaa ja sen kirkkoa esiteltiin meille kuuntelijoille. Tuli jonkinlainen käsitys siitä, mistä lähetys tuli. Saimaan rannalta. Kirkkoa kuvattiin sanalla, jonka jo unohdin, olikohan se kaksoisristikirkko? (Pitäisi keskittyä paremmin eikä vain toisella korvalla. On kotona kuuntelun haittapuoli, että ajatukset harhailevat vielä enemmän kuin kirkossa istuessa, ja tulee samalla luettua päivän lehteäkin...)

Valitut virret olivat minulle lapsuudesta tuttuja (vaikkakin vähän muunnelluin sanoin) ja sellaisia, etten ole niitä pitkään aikaan kuullut tai laulanut. ”Joutukaa, sielut, on aikamme kallis...” Piipittelin hiljaa mukana. Toinen papeista olikin hiukan tuttu - viimeksi näin hänet teologian luennolla vuosia sittten. Liturgilla oli kaunis lauluääni (hän antoi viimeisen sävelen soida pitkään säkeiden lopussa) ja saarna oli varsin selkeäsanainen ja antoisa. Kuorolle oli valittu lauluja, joita en ollut ennen kuullut - varsin oivia. Hiukan oli laulajilla vaikeuksia päästä samaan säveleen säkeiden lopussa. Tenorisolisti selviytyi tehtävästään hyvin. 

Nyt radiosta kuuluvat vanhoillislestadiolaiset suviseurat. Kiinnostavaa kuunnella niitäkin. Usein olen mökin nurmikolla kuunnellut kesäisin eri herätysliikkeiden radioituja tilaisuuksia. Nyt osun olemaan kotosalla. Kesäinen juttu tämäkin perinne vierailla tuntemattomampien traditioiden kesäjuhlilla radion kautta. Kiitos, Yle.