Etäkoulu loppuu ensi viikolla. Torstaina palaamme takaisin lähiopetukseen. Koulunkäynti on kuitenkin kaukana normaalista. Jokaista luokkaa opettaa nyt meidän koulussa vain yksi opettaja. Se tarkoittaa sitä, ettei kaikkia aineita enäää opeteta. Niinpä muiden kuin valvontaluokan viimeiset tunnit ovat jo käsillä nyt etänä. En enää tapaa kaikkia oppilaita tämän kouluvuoden aikana. 8-luokkalaisten viimeinen tunti oli tänään. Yhden seiskaryhmän kanssa jo viime viikolla, vaikka en sitä silloin tiennyt. Joitakin ryhmiä ehdin vielä tavata alkuviikosta.

Aika erikoista tulee koulussa olemaan. Me menemme väistötiloihin, jotka on vuokrattu kahdeksi viikoksi. Varsinaiset väistötilat valmistuvat vasta elokuussa. Hyvä puoli on se, että tilaa ilmeisesti on runsaasti, joten turvavälit on helppo toteuttaa. Ainoastaan portaikoissa täytyy olla tarkkana, kun kulkuväylät ovat kapeat. Käsienpesupisteitä ei myöskään ole monta, joten täytyy suunnitella, kuinka pesut suoritetaan. Jos jokainen oppilas ja yksi opettaja pesee käsiään 20 sekuntia, se tekee 460 sekuntia eli noin kahdeksan minuuttia ilman vuoronvaihtovälejä laskettuna. Siis joka tunnin alussa ja lopussa. Pitää miettiä, mitä muuta  päivän aikana ehditään tehdä. Meillä on lyhennetty kaikkien koulupäivät neljään tuntiin, jotta yläkoululaiset pääsevät alakoulun jälkeen (ja siivouksen jälkeen) käyttämään samoja tiloja. Lukiolaiset jatkavat etänä.

Aikamoista opettelua vaatii varmaankin alussa se, ettei saa mennä liian lähelle ketään. Ei saa lainata kynää tai kumia kaverilta. (Minäkin hölmö pakkasin koululta lähtemään väistötiloihin värikyniä yms. muistamatta, ettei niitä voi käyttää.) Ei saa myöskään tavata rinnakkaisluokkalaisia tai muita oppilaita. Kaikille on räätälöity oma välituntiaika. Kouluruokaa ei tarjoilla vaan retkieväät joka päivä. Ne syödään opetustilassa. Kasvomaskit on kielletty. Pitää osata yskiä ja aivastaa hihaan tai nenäliinaan. Ja mennä käsienpesujonoon. Saa nähdä, miten alkaa sujua. Ja kuinka ihmeessä kaiken keskellä minä ehtisin havainnoida ja kysellä, miten kullakin on  kotona mennyt, onko ruokaa riittänyt ja ollut turvallista... 

Tämän viikonlopun aikana pitäisi nyt sitten ehtiä korjata ainakin seitsemät kokeet, jotta pääsisin miettimään arvosanoja. Osa niiistä pitää vielä neuvotella toisen opettajan kanssa, jos oppiaine on jaettu kahden opettajan kesken. Ensi viikon jälkeen pitäisi olla valmista, ja viimeinen koe on vasta ensi viikon perjantaina. Lisäksi on vielä monia etätehtäviä tarkistamatta, kun ei aika millään ole riittänyt kaikkien lukemiseen ja kommentointiin, vaikka parhaani olen yrittänyt. Jos nyt tulee vanhemmilta moitteita tarkistusten viipymisestä tai muusta, niin saatan ratketa liitoksistani.

Kaiken keskellä sain tänään suruviestin erään sukulaiseni äkillisestä menehtymisestä. Se tuntuu uskomattomalta, vaikka kuolema on jokaisella joskus edessä. Elämäniloinen, minua kymmenen vuotta vanhempi, vauhdikas ja aktiivinen ihminen - miten niin häntä ei enää ole? Omaa kuolemaa on tullut mietittyä enemmänkin, koronan yhteydessä varsinkin, mutta tämä poismeno jotenkin yllätti ja pyörii mielessä. Toivon voimia lähimmille. Liekö mahdollista pitää sellaisia hautajaisiakaan, jotka ehkä muuten olisivat tulleet kyseeseen.

Elämä on hauras.