Monenlaisten uutisten keskellä mieleeni jäi viime viikon Kotimaasta vastikään lukemani maalaislääkäri Kiminkisen ajatus:

"Olen kokenut elämässäni niin paljon ihania asioita ja hetkiä, että vaikka elämä loppuisi tähän, olisin siitä kiitollinen. Haluan kyllä palavasti elää." 

Voin täydestä sydämestä yhtyä tuohon. En tosin tiedä, miltä tuntuisi, jos nyt saisinkin tietää, että loppu on tosiaan lähellä. Tunnen silti kyllä syvää kiitollisuutta elämästä ja kaikesta, mitä siihen on sisältynyt. Ei elämä ole mennyt, niin kuin ehkä olisin toivonut, mutta ei se ole myöskään mennyt niin kuin nuorena pelkäsin. :-)

Katastrofiuutiset Japanista ja yksittäisten ihmisten elämästä täällä lähempänä hiljentävät. Omat murheet tuntuvat sangen vähäisiltä. Samalla vahvistuu tietoisuus siitä, kuinka voimaton ja hauras pieni ihminen on. Yksi sekunti voi pyyhkäistä kaiken entisen menemään. Samalla jokainen eletty sekunti, minuutti, tunti, vuosi on mittaamattoman arvokas. Kuinka siis käyttäisin seuraavat sekunnit, minuutit, tunnit....? En taida osata sen viisaammin kuin ennenkään.

* * * * * * * * * *

Kirjoittaminen keskeytyi ovikellon soittoon. Siellä ei ollut ketään. Ikkunasta kurkistaessani näin pikkupojan, joka näytti kaverille etusormea suun edessä vaitiolon merkiksi. Vieläkin siis harrastetaan tuota pilailua, johon pikkupojat syyllistyivät jo vuosikymmenet sitten... (Olipa tuosta hyötyäkin: muistin ottaa oven edestä sisään nanosuihkutetut uudet kenkäni, jotka olisin muuten unohtanut!)

* * * * * * * * * *

Loppukevennys elävästä elämästä:

Liivikaupassa tällä viikolla kuultua:

Nainen  osti lukuisia rintaliivejä. Kassalla myyjä kysyi: "Entäs pikkuhousut?" Nainen vastasi: "En tarvitse." Myyjä: "Ette käytä pikkuhousuja?" Nainen hämmentyneenä: "Mä diggaan puuvillaisista."  

* * * * * * * * * *

Valitettavasti koltiaiset äskeistä kirjoittaessani palasivat takaisin talon toiselle puolelle ja alkoivat portistamme roikkuen pommittaa peräkärrymme kuomua lumipalloilla! Otin esiin kameran ja nappailin näyttävästi salamalla kuvia yläkerran ikkunasta. Huomasivat ja pötkivät pakoon. Salama teki kuvat himmeiksi, mutta tarkoituksen - poikien karkoituksen ja pelästyksen - saavutin. Hah.