Äänestäminen on iloinen asia. Demokratia varsinkin on iloinen asia.

Olen aina äänestänyt kaikissa kunnallisissa, valtiollisissa ja seurakunnallisissa vaaleissa, joissa olen ollut äänioikeutettu.

Tänä vuonna näissä eduskuntavaaleissa on kuitenkin vaikeaa. On erittäin vaikea päättää, ketä äänestäisin. Pitäisi löytää vastuuntuntoinen puolue ja sen sisältä luotettava ehdokas, jolla on läpimenomahdollisuuksia. Mutta kun ei löydy kumpaakaan, varsinkaan puoluetta, joka kuitenkin on ensisijainen asia.

Vaalikoneita käytettyäni, puolueohjelmia selailtuani, lukuisia vaalikeskusteluja kuunneltuani ja asiaa pitkään pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että mikään puolue ei valitettavasti ole sellainen, jota ensisijaisesti haluaisin äänestää.  Kun löytyy vaalikoneesta ehdokas, jonka mielipiteet vastaavat kohtuullisen hyvin omiani (sellaisia on löytynyt onneksi useampia), he sattuvat kuulumaan puolueeseen, jonka johto ei herätä luottamustani tai jossa on ehdokkaana myös sellaisia hörhöjä, joille en missään nimessä haluaisi antaa ääntäni.

Tilanne on ollut auki vielä tänä aamunakin. Nyt olen päättänyt seuraavaa:

  • näpäytän sitä puoluetta, josta löytyi eniten kantaani edustavia ehdokkaita mutta joka on kunnostautunut myöskin epärehellisyydellä edellisen vaalikauden aikana
  • en anna ääntäni myöskään sille ehdokkaalle, jonka ajamat asiat ovat kunnioitettavia mutta jonka puolueessa on paljon vastakkaisen arvomaailman ihmisiä
  • jätän myös sen puolueen, joka on hyväksynyt listoilleen ääri-ihmisiä tiettyjen minulle tärkeiden kysymysten suhteen

Lisäksi huomioin seuraavaa:

  •  en voi mitenkään äänestää ydinvoiman kannattajaa
  • en halua äänestää sellaista henkilöä, joka ei kerro mielipidettään vaalien keskeisistä kysymyksistä

 

Kohta lähdemme äänestämään. Kenelle annan tämän kallisarvoisen ainokaisen ääneni?

 

”Jokainen ääni on tärkeä”, hehkuttavat puoluejohtajat. Hui hai, sanon minä, saattaahan se mennä ihan hukkaankin. Toisaalta vielä huonompi vaihtoehto on jättää äänestämättä ja antaa koko yhteiskunnan tulevaisuus toisten käsiin. Silloin ei myöskään urputus (hajamutinasta puhumattakaan)  ole oikeutettua.

Uurnille siis!