Kävin tänään Karjalaisten kesäjuhlien karjalaisella torilla. Mielenkiintoista. Siellä luovutetun Karjalan eri pitäjäseurat esittäytyivät, samoin sukututkijat ja muut Karjalaan liittyvät tahot. Lisäksi oli torimyyjiä, joista suurimman osan tuotteissa oli jokin kytkös Karjalaan. Luin kiinnostuksella varsinkin omaan sukuhistoriaani liittyvien paikkojen esittelyjä ja katselin ympärilleni. 

Mitä näin ja opin? Ensinnä kuulin kiinnostavan selostuksen siitä, miksi ortodoksisissa häissä pidetään kruunuja morsiamen ja sulhasen pään päällä. Näin myös hienot vanhat kruunut, joista sulhasen kruunun etuosassa on Kristus-ikoni ja morsiamella Jumalansynnyttäjä. Muitakin ortodoksisuuteen liittyviä esineitä oli näyttelyssä, samoin kansallispukuja sekä Karjalasta että Hämeeestä. Oli myös taidokkaita karhuveistoksia. Sitten osuin tverinkarjalaiseen kielipesään, jossa osallistuin leikkimieliseen karjalan kielen kisaan. Hiukan vaikea oli saada selvää opastajan karjalankielisestä puheesta, mutta totesin, että aika läheistä sukua kielemme kuitenkin ovat. 

Seuraavaksi katselin karttoja oman sukuni kotipaikoilta. Siihen osui nainen, jonka suku oli samasta pitäjästä. Juttelimme (haastelimme!) pitkään ja kerroimme sukujemme evakkoreiteistä ja uusista asuinsijoista. Sitten paikalle tuli puhekumppanini mies, joka omalta osaltaan kertoi myös taustastaan ja antoi vinkin siitä, mistä saisin vielä lisää tietoa Sortavalan alueesta. Sinne suuntasin seuraavaksi. Sen jälkeen kiertelin vielä myyntikojuja ja ostin myös yhtä ja toista: yhden kirjan, yhden t-paidan, yhden laukun, yhden lautapelin, yhden kortin, yhden avainnauhan, yhden viipurinrinkilän... Sain myös mukaani useita lehtiä ja muutaman nettiosoitteen, joista voisi olla hyötyä sukuasioita tutkiessa. Reppu pullollaan lähdin lopulta fillaroimaan takaisin. 

Vaikka en päässyt osallistumaan varsinaiseen ohjelmaan, olen iloinen jo siitä, mitä tänään sain kokea. Ihmiset olivat avoimia ja puheliaita.  Monilla oli samantyyppisiä sukutarinoita ja sisäinen tietoisuus menetetyn Karjalan merkityksestä. Näyttelyt ja tietoiskut olivat hyvin laadittuja ja informatiivisia. Kaiken lisäksi tapasin yhden kaukaisemman sukulaisenikin, ja saimme nopeasti päivitettyä suvun viimeisimmät kuulumiset. Ymmärrän, mikä valtavan suuri merkitys juhlilla on niille, jotka ovat Karjalasta itse lähteneet, mutta kyllä ne kiinnostivat myös minua, joka olen perinyt Karjala-kaihon geeneissäni ja kuunnellut suvun vanhimpien kertomuksia Karjalasta ja evakkotieltä. Odotan jo sitä, että ehdin lukea ostamaani Kot näkkyy! Ensimmäinen kotiseutumatka Sortavalan seudulle - kirjaa, ja arvelen, ettei sitä voi kyynelehtimättä lukea.