Päätimme harrastaa kotimaanmatkailua ja tutustua sellaiseen paikkakuntaan, jossa kumpikaan ei ole aiemmin käynyt. Kohteeksi valikoitui Hauho, nykyisin Hämeenlinnaan kuuluva maaseutupaikkakunta. Katselimme etukäteen netistä tietoa ja huomasimme, että kaikki tapahtumat siellä ajoittuvat kesä-heinäkuuhun. Kylä siis ilmeisesti ikään kuin herää eloon kesän tullessa ja vaipuu sitten hiljaiseloon talven ajaksi niin kuin maaseudulla muuallakin.

Ajelimme Hauholle Hämeenlinnan suunnasta Alvettulan kylän kautta. Se näytti kartan perusteella olevan kirkonkylän luoteispuolella. Tie mutkitteli kauniin suomalaisen maalaismaiseman kautta. Kylä oli pieni - huomasimme hienon koulun sekä Kylis-pizzerian, joka ilmeisesti oli kyläkaupan yhteydessä tai toisin päin. Lisäksi löytyi vanha silta, jolla oli kalastajia. Sillassa oli kyltti: Tällä sillalla taisteltiin vuonna 1918.

Sää oli tihkusateinen ja aika kolea. Niinpä siirryimme ripeästi takaisin autoon ja jatkoimme matkaa pääkohteeseen, Hauholle.    Löysimme pienen epäröinnin jälkeen kirkon, jonka parkkipaikalle pysäköimme. Kirkosta olin lukenut, että se on rakennettu viimeistään 1500-luvulla, perimätiedon mukaan jopa aiemmin, siis katolisella ajalla. Se näytti hienolta, mutta sisäpuolellehan Suomessa ei kirkkoihin pääse, joten ihailimme seiniä ja ikkunoita ulkoa päin. 1800-luvulta peräisin oleva tapuli sen sijaan oli yllättäen auki. Sisällä näimme portaat, jotka veivät ylös kohti kelloja. Armaani lähti kipuamaan, mutta jossakin vaiheessa vastassa oli kuitenkin lukittu ovi. Tapulin seinällä oli kartta sankarihaudoista. Ne olivat kirkon vieressä, vaikka muu hautausmaa on kauempana. Huomiota herätti sankarivainajien suuri määrä -  ja nuoruus.

Tarkoituksemme oli lähteä kävelemään vanhaa kylänraittia pitkin, mutta juuri silloin alkoi sataa ja takana näkyi uhkaavan musta pilvi. Nousimme autoon ja ajoimme vanhaa raittia näkötornille asti. Katselimme samalla kauniita vanhoja taloja ja hyvin hoidettuja pihoja. Sitten nousimme näkötorniin. Sieltä avautui maisema kohti Hauhonselkää. Saimme kuulla toisilta turisteilta, että se on osa Vanajavettä ja sitä pitkin pääsisi Hämeenlinnaan tai Tampereelle asti.

Kun laskeuduimme alas tornista, seuraamme liittyi paikallinen mies, joka esitteli alhaalla olevia vanhoja valokuvia maisemista ennen tornin rakentamista. Hänellä oli paljon tietoja ja oli tosi kiinnostavaa kuulla hänen kertovan vanhoista ajoista. Oli myös mukava kuulla aitoa hauholaista murretta! Hän ihmetteli, että meillä oli auto mukana näkötornin juurella. Selitimme sateen uhkaa ja samalla huomasimme, että tihku oli lakannut ja taivas kirkastumassa. Lähdimme viemään auton takaisin kirkon parkkiin, ja yhtäkkiä huomasimme sateenkaaren kirkon yllä.

Oli lounasaika. Wanhan Raitin Kievarissa nautimme herkullisen lounaan. Paikkaa voi kyllä suositella: hyvää ruokaa ja ystävällinen palvelu. Asiakkaita oli kymmenkunta, vaikka lounasaika oli jo loppumassa. Oli kuitenkin väljää. Joka pöydässä oli käsidesipullo, mikä oli hyvä idea, koska lounas otettiin noutopöydästä samoilla ottimilla. Tarjolla olisi ollut myös burgereita ja muuta à la carte -ruokaa, mutta lounas sopi meille oikein hyvin: linssikeittoa, lihapataa, riisiä ja hapanimeläkastiketta, salaattioöytä. Kahvi ja leivonnainen kuuluivat hintaan (10 €).

Lounaan jälkeen kävelimme vielä ulkomuseoalueelle ohittaen komean pappilan, joka on edelleen kirkkoherran perheen kotina. Museoalueelle on siirretty erilaisia rakennuksia joko pappilan tiluksilta tai muualta. Vaikuttava oli jykevistä hirsistä tehty pappilan hyyskä. En myöskään ollut ennen nähnyt paririihtä. Tuulimyllykin siellä oli - liekö siirretty näkötornin paikalta?

Ohittaessamme kirkon uudelleen huomasimme sen vieressä Martti Skytten patsaan. Muistin hämärästi, että hän oli ollut piispana, ehkä Mikael Agricolan opiskelukaveri Saksassa sitä ennen. Muistelin myös, että jotakin hämärää oli hänen piispuudessaan. Wikipediasta löytyi lisää tietoa: Kustaa Vaasa nimitti hänet, paavi ei suostunut. Hän siis vaikutti juuri reformaation aikaan ja oli ikään kuin katolisen ajan viimeinen piispa. Hauholta kotoisin. 

Vanhan raitin ja museoalueen lisäksi Hauholla näkyi olevan yksi pääkatu, jonka varrelta havaitsin aptekin, moottorisahaliikkeen, kampaamon sekä S-marketin ja Alkon. Hiukan kauempana olivat koulu, urheilukenttä ja hautausmaa. Käväisimme S-marketissa tekemässä pienet ruokaostokset ennen paluumatkalle lähtöä. 

Takaisin ajoimme Hauhontaustan kautta. Tie oli erittäin mutkikas. Matkan varrella oli ainakin yksi kartano sekä useita maalaistaloja ja joitakin muita taloja. Ennen Hauhontaustaa oli kaksi pientä kylämäistä kohtaa; itse Hauhontaustaa ei juuri huomannut muuta kuin kartalla.  

Syksyinen Hauho teki hyvän vaikutuksen harmaasta säästä huolimatta. Kesällä siellä olisi varmaan todella idyllisen kaunista. Mielelläni palaisin sinne kesäaikaan ja tutustuisin paikkoihin tarkemmin. Kovin monia paikkakuntalaosia emme tavanneet, mutta ne, joita kohtasimme, eivät vastanneet kuvaa hitaista, sulkeutuneista hämäläisistä, pikemminkin olivat ystävällisiä ja erittäin puheliaita. Kuulimme, että Hauhollekin oli aikanaan tullut paljon karjalaista siirtoväkeä. Liekö sillä ollut vaikutusta mentaliteettiin.