Harmittaa, kun ei ole tarpeeksi aikaa joutenoloon. Sitä nimittäin tarvittaisiin, että ehtisi ajatella. Siis ajatella asioita ihan kunnolla ja rauhassa ja syvällisesti.  Aina on jotakin kiireellistä tai pakollista tehtävää: milloin kotihommia, milloin töitä, milloin jotakin muuta. Ja tekemättömistä asioista on kaiken aikaa syyllisyydentunto: liian harvoin ehdin soittaa vanhemmille, liian harvoin kutsua sukulaisia käymään, liian harvoin pitää yhteyttä ystäviin, liian harvoin ehdin ulkoilemaan, liian vähän siivoan, liian vähän laitan ruokaa ja leivon, liian harvoin pesen ikkunoita...  

Oliko nuorena enemmän aikaa? Kuluiko aika hitaammin? Olinko tehokkaampi? On mielikuva, että sain aikaan paljon enemmän. Lukioaikaankin olin monenlaisissa vapaaehtoishommissa, luin, tapasin ystäviä. Läksyjen tekemisestä ei ole kovin tarkkaa mielikuvaa, mutta kai niitäkin tuli tehtyä. Nyt päivät kiitävät huimaa vauhtia eikä yhdessä päivässä ehdi saada aikaan juuri mitään. (Tänään esimerkiksi taistelin saadakseni kuvaesityksen poltettua CD:lle Maciltä sellaisessa muodossa, että sen voisi katsoa pc:ltä. Kovasti yritin, mutta ei se lopulta onnistunut niin kuin olisin tarkoittanut. Äsken söimme myöhäisen lounaan, ja nyt kello onkin jo 18.40. Eipä enää paljon ehdi.)

Mitä sitten ajattelisin, jos aikaa olisi? Hmm. Kiusallinen kysymys. Luulen, että kovin korkealentoisia ajatuksia ei kuitenkaan syntyisi, ainakaan heti kovin kiireesti. Oma sisäinen häly vyöryisi tajuntaan, niin kuin kuulemma hiljaisuuden retriiteissä käy. Syvällisiä ajatuksia ei ainakaan synny niitä odottelemalla. Luultavasti oikea ajattelija pystyisi ajattelemaan yhtä hyvin kauhanvarressa, lenkillä tai siivotessa. (Kevään hitti naistenlehdessä oli meditatiivinen siivoaminen.) Jospa ongelma johtuukin siitä, ettei ole koko ajatuskapasiteettia tarpeeksi? Joutenolo luultavasti paljastaisi tyhjyyden, joka aivosolustossa vallitsee. Omituiset arkiset pikku mietteet säntäilevät mielessä eikä toivottua rauhoittumista pohdiskeluihin kuitenkaan synny. 

PS   Kuulin vastikään ohjeesta, että blogia kannattaa pitää vain, jos on jotakin asiaa. Hm. Se taitaisi olla kyllä hyvä ohje minullekin!