Malmin kirjasto 4.6.2012
 
Malmin kirjasto sijaitsee Malmitalossa eli kaupunginosan kulttuurikeskuksessa aivan Malmin sydämessä. Sinne oli helppo päästä meiltä kahdella bussilla. Malmitalon aulassa näkyi heti kirjaston valo-opaste, ja ovella oli lappu: ”Kirjasto on auki. Astu sisään.” Mikäs siinä.
 
Ensimmäisenä havaitsin tilan korkeuden: katto kaareutui korkealla ja antoi kirjastosta kapean, korkean vaikutelman. Oikealla oli lastenosasto ja suoraan edessä lainaus-, palautus- ja neuvontatiskit. Taaempana näkyi paljon lämpimänruskeita kirjahyllyjä, jotka olivat aika korkeita, johtuen varmaan kirjojen määrästä ja tilasta.
 
Malmin kirjasto teki erittäin sympaattisen vaikutuksen. Kiertelin ensin katselemassa ympäri kirjastoa. Kirjahyllyjen lisäksi tietokonepaikkoja, opintosalityyppinen osa, monitoimitiloja ovien takana; eräässä niistä tuntui olevan skannaus käynnissä ja jotakin ongelmaa, johon kaivattiin kirjastonhoitajan apua. Kirjavalikoima näytti erittäin monipuoliselta. Kirjoja oli enemmän kuin monessa sivukirjastossa päätellen esimerkiksi siitä, että hyllyistä löytyi erikseen merkittyinä mm. luokat 990.1 Suomalaiset elämäkerrat ja 922 Uskontojen edustajien henkilöhistoria. Enpä ole ennen huomannut näin tarkkaa hyllyluokittelua. Johtuu varmaan siitä, että kirjoja on riittävän paljon. Erittäin kiinnostavaa se myös oli ja helpotti käyttämistä.
 
Kirjoja oli esillä paljon myös ala- ja ylähyllyillä sekä näyttelyinä. Huomioni kiinnittyi mm. Yle Radio1:n naiskirjailijoista kertovan sarjan esillä olleisiin teoksiin. Unelmien keskustakirjastosta kyseltiin myös mielipiteitä ja palautelaatikkokin löytyi.
 
Sarjakuvia näytti myös olevan runsaasti. Käteeni osui minulle ennestään tuntematon Joann Sfarin tekemä Rabbin katti, osa 2 Maanpäällinen paratiisi (Egmont Kustannus Oy 2007). Se oli niin kiinnostava, että harkitsin lainaamista sen painavuudesta huolimatta. Sitten tein päätöksen: jätän muut kirjastot ja kävelyretket tältä päivältä ja istahdan lukemaan kirjan täällä. Hyvä päätös! Se oli todella mielenkiintoinen, viisas ja hauska sarjakuvakirja. Harmi, ettei 1. osaa  ollut saatavilla, mutta luen senkin heti kun saan käsiini. Istumapaikan (halusin pehmustetun) löytäminen vei jonkin aikaa, mutta löytyihän kolme pehmeää tuolia, joita ehkä voisi kutsua moderneiksi nojatuoleiksi. Uppouduin seikkailuun pohjoisafrikkalaisissa maisemissa mm. rabbi Abrahamin ja hänen puhuvan kissansa kanssa. Tarinassa liikuttiin juutalaisten, muslimien ja kristittyjen keskellä Algeriassa ja toisessa tarinassa myös mustassa Afrikassa. Sarjakuvan tarinassa oli hykerryttävästi yhdistelty kolmen alueella vaikuttavan uskonnon tapoja ja uskomuksia sekä muuta paikallisväriä. Henkilöhahmot olivat mainioita: katolinen pappi hylätyssä ortodoksisessa kirkossa, venäjänjuutalainen taiteilija etsimässä Etiopiasta Jerusalemia petyttyään sosialistiseen vallankumoukseen… Suosittelen todella, tarina oli tämän päiväni kohokohta!
 
Lukiessani takaoikealle olivat ilmestyneet kaksosten rattaat, joissa istui kaksi hyvin nuorta herrahenkilöä turkooseissa vaatteissa. Äidin katsellessa kirjahyllyjä heille syntyi erimielisyyttä suunnasta, johon rattaita olisi työnnettävä. Molemmat kiljahtelivat sormella osoitellen: ”Tonne päin!” ”Tonne päin!” Rillitkin siinä pääsivät lennähtämään pois paikaltaan. Lopulta äiti työnsi heidät aivan eri suuntaan kuin mihin pikku sormet olivat viittilöineet.   
 
Toisen kerran havahduin, kun taakseni ilmaantui iäkäs naisasiakas, jolla oli tavattoman limainen ja pitkäkestoinen yskä. Muistin yhtäkkiä  entisaikaan kirjaston kirjoihin liimatun ohjetekstin, jossa kehotettiin muistaakseni pesemään kädet ennen kirjoihin koskemista. Vai koskemisen jälkeen? Silloin pelättiin kirjaston kirjojen levittävän kulkutauteja. Tämä rouva herätti samat pelot henkiin. Kouluaikaan olisimme nimenneet hänet heti Tuperkkeliksi.
 
Kolmas keskeytys: puhelin soi. Mies vastasi: ”Oon nyt kirjastossa. Ei täällä saa lässyttää. Oon tunnin päästä himas. Moi. ” Hienoa, että noudatetaan ohjeita ja annetaan toisten keskittyä lukemiseen.
 
Sarjakuva-albumin luettuani katselin vielä kirjahyllyjä sieltä täältä. Olen ennenkin havainnut, että projektini tehokkuuden suurin este on liian painava reppu, kun löytyy aina niin paljon kiinnostavia kirjoja. Tällä kertaa olin jo luopunut ajatuksesta käydä parissa muussakin kirjastossa samalla reissulla ja kävellä välimatkat. Aikaa ei ollut enää tarpeeksi. En silti lainannut kuin yhden kirjan. Sen sijaan laitoin muistiin muutaman kiinnostavan, joihin on palattava ensi tilassa, kun aikaa liikenee. Köyhän ritarin keittokomerossa näytti olevan tavattoman kiinnostavia reseptejä. Pakko kokeilla joskus. Hyllyssä oli myös kaksi minulla lukematta olevaa Leena Krohnin kirjaa. Muitakin houkutuksia oli, mutta ne oli helpompi sivuuttaa.
 
Lastenosastolla oli enemmän kirjoja aakkosjärjestyksessä kuin muualla, joskin  oli myös aihepiireittäin, niin kuin nykyisin on tapana. Ellilän Reetta ja linnan vangit näytti olevan hyllyssä (tietysti parempi olisi, jos lainassa). Se on minulla kotona odottamassa kiireettömiä kesäpäiviä.  Jos se on hyvä, annan myös kiertoon veljentyttärelle. Lastenosastolla oli saapuessani eniten taaperoikäisiä vanhempineen. Lähtiessäni oli melko tyhjää johtuen ehkä siitä, että oli lounasaika.
 
Malmitalolla oli myös kahvila ja siellä paljon lounasruokailijoita. Harkitsin sinne menemistä, mutta kun havaitsin, että tarjolla oli parsasosekeittoa, jota minulla oli kotonakin odottamassa, päätin jatkaa matkaa. Lopulta söin kuitenkin pizzan läheisessä Koti-Pizzassa, koska sitä oli näköala läheiselle aukiolle. Seurasin paikallisia tapahtumia niin kuin usein matkoilla on tapana. Se on yhtä hauskaa myös kotikaupungissa ennestään tuntemattomilla seuduilla. Surullista oli se, että monilla penkeillä istuskeli kärsineen näköisiä alkoholiongelmaisia ihmisiä. Toki siis saavat istuskella (yksi lopulta umpiunessa liukui penkille pitkälleen ja ohi kulkenut pullonkerääjä lopulta tyhjensi hänen oluttölkkinsä maahan ja vei tölkin), mutta kai heidänkin olisi parempi olla selvin päin jossakin järkevämmässä puuhassa. Monenlaista väkeä liikkui Malmilla tavallisena kesäpäivänä puolen päivän jälkeen.
 
Malmin kirjasto teki minuun niin suuren vaikutuksen, että sinne tekee mieli mennä joskus uudelleen, vaikka se onkin aika kaukana. Valikoimien runsaus, luokittelun tarkkuus ja kahvila ohessa vaikuttivat yleisesti saadun myönteisen kuvan lisäksi. Kyllä suomalaiset kirjastot ovat huippuhyviä!
 
On mainittava samalla myöskin, että aamulla surffaillessani Helmet-kirjastojen nettisivuilla yllätyin niidenkin monipuolisuudesta.  Sieltähän löytyi vaikka mitä! Kannattaisi katsella useammin.  Sivujen logiikka ei vain aina avaudu minulle enkä välttämättä löydä helposti kaipaamaani tietoa. Se on kuitenkin jo kokonaan uusi jutun aihe…