Herättäjäjuhlat on taas juhlittu. Tosi hyvä mieli. Oli mahtavaa pitkästä aikaa veisata täysin rinnoin. Tapasin paljon ystäviä ja kuulin monta ajatuksia herättävää seurapuhetta. Nyt on sulattelun aika...

Selkäkin kesti - siitä olen todella kiitollinen. Pelkäsin jo torstai-iltana, että reissu jää väliin. Onneksi Armaani kehotti alkamaan pakata eikä ottanut pelkoani todesta.  Pysähdyimme venyttelemään tunnin välein, ja perillä oli mahdollisuus kapean seurapenkin sijaan istua katsomon leveillä penkeillä. 

Raamattutunti oli niin mainio, että sen aion lukea  tai kuunnella netistä vielä uudelleen, jos mahdollista. Harmittaa, että oma keskittymiskyky on niin kehno, että ajatus vähän väliä karkailee, ja monta kohtaa menee ohi. Ensi kertaa elämässäni myöskin kuulin seuraväen spontaanisti aplodeeraavan raamattutunnille!  Harmittaa myös, etten edelleenkään osaa kiteyttää kuulemaani. Muistan kuulleeni jotakin erinomaisen vaikuttavaa tai puhuttelevaa, mutta jos kysytään, mitä se oli, en muistakaan yhtäkkiä mitään. Siksi on hyvä, jos voi kuulla uusinnan. Aina olen ihaillut heitä, jotka heti kykenevät jäsentämään kuulemansa ja kertaamaan pääkohdat.   

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammin tuntuu herättäjäjuhlaviikonloppu kuluvan. Yksi hujaus, ja ollaankin jo päätösseuroissa! Niinhän ne menevät nykyisin äkkiä kokonaiset kesätkin ja vuodetkin...  Muistelin, kuinka ensin herättäjäjuhlillakin kuljin perheen kanssa (pari kertaa tosin vain), sitten nuorisoporukassa. Sitten kavereita piti mennä tapaamaan vauvalaan. Nyt "vauvoja" odotellaan juhlille pian omine perheineen.  Majoituskin on vaihtanut lajia telttailusta ja koulujen körttipatjoilta mökkimajoituksen kautta hotelliin. Ei enää selkä anna periksi etsiä armoa lattianraosta. :-)

Seuraavat omat kotiseurani odottavat vieläkin toteutumistaan - kuten jo useiden vuosien ajan. Tapasin taas tulevan puhujan, ja sovimme kuten joka vuosi, että hän sitten tulee ilomielin paikalle, kun saan seurat järjestettyä. Nyt on piharemontti ja autokatosremontti tehty ja terassi kohta valmis. Kunpa saisimme pian seuratkin aikaan. Muistan lämpimästi edellisiä kodinsiunaamisseurojani jo vuosia sitten. Sama pappi oli paikalla silloinkin, ja jäi todella hyvä mieli. Sen jälkeenkin ehdin pitää monet seurat ennen muuttoani nykyiseen kotiin.

Herättäjäjuhlat ovat olleet aina kesän kohokohta mutta myös käännekohta: niiden jälkeen on loppukesä, siis yli puolet lomasta kulunut. Tänä vuonna tuntuu hiukan erilaiselta, kun en menekään töihin ennen kuin vasta seuraavien herättäjäjuhlien jälkeen! Vuorotteluvapaa on kai käytännössä jo varma, vaikka muutamat paperiasiat ovat vielä hoitamatta. Se on kuitenkin jo toisen jutun aihe.

Nämä olivat laskujeni mukaan 37:nnet herättäjäjuhlat, joilla olin mukana. Jos Luoja, suo, niitä on vielä myös edessäpäin. Ensi vuonna Isossakyrössä.