Minna Canthista on nyt kohistu joka suunnalla. Eilen katsoin Kansallisteatterista striimattua pääjuhlaa, ja tänään oma juhlansa on ollut ainakin Jyväskylässä, todennäköisesti myös Kuopiossa. Hieno juhla oli eilinen. Katkelmia Canthin näytelmistä, välissä Juha Hurmeen, pääpromoottorin, puheenvuoroja, pari juhlapuhetta sekä loppuhuipennuksena kahden loistavan naiskuoron esityksenä useita kantasesityksiä Minnan ajatuksista. "Kaikkien naisten ei tarvitse tehdä käsitöitä" vetosi ainakin minuun, jonka peukalo on enemmän tai vähemmän keskellä kämmentä. Canth tosin taisi tarkoittaa, että kun kaikki eivät tee itse, käsityöt tarjoavat elantoa niille, joilla ei ole muita mahdollisuuksia. Vai ymmärsinkö väärin?

Koulussa oli päivänavauksena mainio näytelmä Canthin elämästä. Tunnilla katsoimme Ylen "Minna Canth kahdessa minuutissa" -esityksen, kun enempää aikaa ei ollut käytettävissä. Hesarin uusin Teema-lehti keskittyy myös Canthiin ja on erittäin kiinnostava. Minulla se on vielä vähän kesken.

Joulun jälkeen luin Rouva C:n, ja nyt odotan, että saisin käsiini (ja aikaa lukea) Minna Maijalan Punaiset kengät sekä uudet hänestä kertovat lastenkirjat. Suvi Aholan Mitä Minna todella sanoi kiinnostaa myös.

Minulle Minna Canth on viime vuosiin asti ollut sorea neitokainen, jonka patsas on Jyväskylässä Kirkkopuistossa. Vasta paljon opiskeluaikojeni jälken tajusin, että kuopiolaisilla on erilainen kuva: heidän patsaansa esittää rehevää matroonaa, keski-ikäistä seitsemän lapsen äitiä. Jyväskyässä on myös Minna Canthin katu, jonka oikeinkirjoitusta koulussa opeteltiin. Samanniminen katu lienee myös Helsingissä, Kuopiossa, Tampereella...

Olen tähän mennessä itse lukenut vasta yhden Canthin teoksen, nimittäin Köyhää kansaa, vaikka Kootut teokset ovat olleet hyllyssäni odottamassa jo vuosia. Taidan tänään lukaista vaikka Kauppa-Lopon. Hienoa, että hän rohkeasti toi esille yhteiskunnallisia epäoikeudenmukaisuuksia ja köyhien ihmisten elämäntodellisuutta. Sellaisia ihmisiä tarvitaan aina, kaikkialla. Eilisen pääjuhlan katkelmat antoivat aika kriittisen kuvan hänen suhteestaan uskovaisiin, vaikka olen ymmärtänyt, että hän piti itseään hartaana kristittynä. En tiedä, oliko tarkoituksella poimittu kriittisiä tekstejä vai onko kaikissa hänen kirjoituksissaan sama agenda. Toki sitä saakin kritisoida, jos joku pitää itseään kovin kristittynä mutta teot puhuvat toista. 

Juhan Hurme vetosi juhlan lopuksi yleisöön Kanttilan kohtalosta. On kumma, ettei Kuopio ole pitänyt huolta kuuluisan asukkaansa hienosta talosta, vaan se on jätetty rapistumaan. Korjaaminen on nyt varmasti huomattaavsti kalliimpaa kuin olisi ollut pari vuosikymmentä sitten. Samanlainen kohtalohan on ollut mm. Jyväskylässä Alvar Aallon suunnittelemalla Valtiontalolla, joka yritettiin saada purettuakin sillä varjolla, että se on jo niin huonossa kunnossa. Eipä olisi, jos olisi huolehdittu aikanaan. Nyt sitten korjataan kalliisti.  

Hienoa joka tapauksessa, että Minna Canthin päivä on nykyisin liputuspäivä ja tasa-arvon päivä. On ihan hyvä ainakin kerran vuodessa pysähtyä tämänkin teeman äärelle. Radiosta juuri nappasin tiedon, että vuodesta 2007 on tänään liputettu. Reilu viikko sitten naisten päivä, nyt tasa-arvon päivä.