Ampiaisista on ollut harmia tänä kesänä. Niillä on pesiä kaikissa mökin rakennuksissa, mutta tällä kertaa tuvan kuistin katon välissä oleva pesä on laajentunut hyvinkin suureksi ja lapset pelkäävät amppareiden lentelyä. Kun lehdissä kaiken lisäksi luki, että elokuussa ampiaisten määrä saattaa  20-kertaistua ja ne muuttuvat äkäisiksi, ymmärsimme, että on aika toimia.

Netistä löytyi monenlaisia konsteja (muita kuin veljeni ehdottama Raid, jota kammoksuin). Tälläsin ensin pesän alapuolelle ämpärin, jossa oli veden lisäksi tilkka astianpesuainetta. Ampparit kuulemma ensin koukkaavat alaspäin ennen lennolle lähtöä, ja tiskiaine vie pintajännityksen, jolloin ne hukkuvat. Saldo: parikymmentä kuollutta ampiaista muutamassa päivässä, vaikka ämpäri oli aika alhaalla lentoaukkoon nähden.

Miesten keinot olivat järeämmät. Paikalle tuotiin teollisuusimuri, jonka letku suunnattiin aukkoon, josta ampiaiset kulkivat. Se aiheutti epätietoisuutta pörisijöissä, mutta vaikka kymmenet lajitoverit joutuivat imurin kitaan, muut keksivät vaihtoehtoisia reittejä. Imuria siirreltiin eri paikkoihin tarpeen mukaan, ja muutamassa päivässä saldo oli satoja ampiaisia ja liikenne pesän suulla huomattavasti aiempaa hiljaisempaa. 

Kahvipöytään pihamaalle ilmaantui pian myös makeista tarjoiluista kiinnostunut ampiaisyksilö. Kokeilin lukemaani vinkkiä, jossa täytettiin muovipussi vedellä ja ripustettiin pöydän lähelle. Vedestä heijastuvan auringon piti karkottaa ampiaiset. Aluksi tuntui, että konsti toimi, vaikka pussia ei saatukaan ripustettua vaan sitä pideltiin ilmassa tai se laitettiin pöydälle,  mutta lopulta joko aurinko oli liian alhaalla, pussi väärässä paikassa tai ampiainen tavallista fiksumpi. Se jatkoi pörräämistä. Pöytäseuralaiset alkoivat katsoa minua säälivästi, kun sinnikkäästi esittelin vesipussia ampiaiselle. 

Sinänsä minulla ei ole mitään ampiaisia vastaan. Niillä on oma paikkansa luomakunnassa niin kuin minullakin. Tällä kertaa tuvan  pesä oli kuitenkin vaarallisessa paikassa, kun varsinkin tiedustelija-ampiaiset hyökkäilivät sisään menijöitä kohti. Voin ymmärtää, että varsinkin lapsia pelottaa. Pahassa paikassa olevan pesän saa luonnonsuojeluhenkinenkin hävittää. Vaarallisinta on tietysti silloin, jos joku on hyvin allerginen ampiaisenpistoille. Äitini on joutunut monta kertaa hoitoon vakavan reaktion vuoksi, mutta hän ei enää pysty  käymään mökillä. Sain itse viime kesänä ampiaisen piston, kun laitoin mustikkametsässä käteni maa-ampiaispesään. Kyypakkauksella oireet kuitenkin hävisivät tunnissa ja pääsin takaisin metsään. En siis ole allerginen ampiaisille ainakaan vielä. Loppukesällä tilanteet usein kärjistyvät, kun turhautuneet työläiset parveilevat ja ovat kärttyisiä. Jos niiden lukumäärä vielä kasvaa huomattavasti, riski pistokseen kasvaa. 

Ensi kesäksi on ehdittävä laittaa valepesä kuistin kattoon ennen pesänrakennusaikaa. Annoin tehtävän paikkakunnalla asuvalle veljenpojalle, koska emme itse milloinkssn pääse mökille tarpeeksi aikaisin. Näytin hänelle myös netistä videon, jossa opastettiin valepesän tekoon. Ehdotin suodatinpussimallia, ettei tarvitse opetella virkkaamaan. Toivottavasti hän muistaa saamansa tehtävän keväällä ajoissa!

Aitassa ja saunassa olevat ampiais- js kimalaispesät saavat olla rauhassa. Ne eivät ole vaaraksi kenellekään vaan rinnakkaiselo sujuu luontevasti. Kuumalla on hauska kuunnella surinaa, kun pesää jäähdytetään siipiä heiluttamalla. Iltaisin pörinä lakkaa, kun hyönteisetkin käyvät nukkumsan. Zzz...