Avasin telkkarin katsoakseni Pressiklubia. No voih, sitä ei tulekaan!

Koko ilta on omistettu ylimääräisille uutislähetyksille Tukholman terrori-iskun vuoksi. Toki tapahtuma on järkyttävä ja kauhea, mutta uutisten intensiteetistä voisi luulla, että se on tapahtunut Helsingissä ja kuorma-auto Stockan seinässä. Eikö riittäisi, että asiaa puitaisiin normaaleissa uutislähetyksissä ensimmäisen ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen? Ihan käy sääliksi Marjukka Havumäkeä, joka yrittää keksiä sanottavaa, kysyttävää, kommentoitavaa tunnista toiseen. Avasin telkkarin viiden - puoli kuuden maissa, ja silloin jo oli ylimääräinen lähetys käynnissä. Se tuntuu jatkuvan edelleen normaaleihin iltauutisiin asti. 

Kaiken aikaa pohdiskellaan, kuinka todennäköisesti samanlaista voisi sattua Suomessakin. Samoin kerrataan edellisiä iskuja Euroopassa. Vähemmälläkin paikalliset hörhöt voivat saada ideoita ja havaita hyvän keinon saada maksimaalinen määrä huomiota. Vielä ei tiedetä, onko kyseessä salafistinen islamistinen terrori-isku (sillä spekuloidaan), mutta onhan muitakin syitä, vaikkapa mielenterveysongelmat tai muu toivottomuus. Jatkuvasti toistellaan myös sitä, ettei ilmeisesti ole suomalaisia uhrien joukossa. Melkein kuin toivottaisiin, että olisi. Asia kääntyy jotenkin päälaelleen. Tokihan jatkuva uutisvirta antaa tietoa jollekulle, joka vasta nyt saa kuulla tapahtuneesta ja jolla on läheisiä Tukholmassa, mutta tavallinen televisionkatsoja saa kyllä yliannoksen.  (Niin tosiaan, onhan siinä telkkarissa se pieni nappula, jolla saa kanavan vaihdettua. Ei vain tule usein käytettyä, kun tulee juututtua  tälle vakikanavalle.)

Nyt ilmaantui Timo Soini taas paikalle. Monettakohan kertaa tuo haastattelu ajetaan ulos? Kohta on kuulemma sisäministerikin paikalla ja tiedotustilaisuutta pitämässä. Terrorismintutkija saatiin myös jo studioon - hän alkaa jo näyttää tutulta, kun olemme nähneet hänet ruudussa niin monta kertaa viime kuukausina.

... Ja nyt alkavatkin uutiset. Saamme kuulla samat asiat taas kerran. Tämä on tietenkin kuitenkin oikea aika tiedottaa asioista.

Yhdysvaltain viimeöinen ohjusisku onkin jo melkein päässyt unohtumaan, kun tämä uusi pahuuden ilmentymä on vienyt huomion. Amerikassa presidentti kauhistui vauvojen tappamisesta kemiallisilla aineilla niin paljon, että hän lähetti ohjuksia tuhoamaan sotilaslentokenttää ja samalla toisia lapsia. Mieletön maailma, jossa yhden ihmisen henki ole minkään arvoinen!

Kun maailma on mennyt tällaiseksi ja epävarmuus leviää myös meitä kohti, on hyvä noudattaa vanhaa kristillistä ohjetta olla valmis lähtöön joka hetki. Ei voi tietää, mikä hetki on viimeinen. Huonolla tuurilla voi osua jos ei terroristin tielle niin vaikkapa rattijuopon eteen. Huomispäivästä ei kenelläkään ole varmuutta, mutta tämä hetki on todellinen. Elossa - nyt.