Viiden päivän poissaolon jälkeen tuntuu mukavalta olla kotona. Varsinkin kun matkakohteen olosuhteet olivat aika alkeelliset. Tuntui ihanalta mennä omaan saunaan ja käydä suihkussa, jonka vesi oli hajutonta ja mautonta... Odotan jo, kuinka makeasti nukuttaakaan ilmastoidussa makuuhuoneessa ylen kuuman pikku majan sijaan. Kaskaiden voimakasta siritystä helteisessä illassa jään kaipaamaan, samoin tietysti myös porukkaa, jonka kanssa olin leirillä. Oli niin, niin mukavaa.

Vieraassa maassa oleskelu on aina avartavaa. Huomaa paremmin oman kotimaankin asiat, kun on mihin verrata. Tulee myös tehtyä hyviä päätöksiä,  sellaisia kuin että nyt kyllä alan opetella uudelleen tämän maan kieltä, niin että seuraavalla kerralla pärjään sillä. Tai että tänne on päästävä pian uudelleen, ilman kollektiivisia aikatauluja, nauttimaan kuljeskelusta omaan tahtiin. Tai että ensi kerralla en kyllä ota niin paljon matkatavaroita...

Erikoisin kokemus oli se, kun viime yönä oikein kylmän ja myrskyisän sadepäivän jälkeen alkoi yöllä virrata tilalle hyvin lämmintä ilmaa. Oli outoa herätä lämpimään aamuun ja havaita pilvien kadonneen ja hellepäivän alkaneen. Yksinäinen  yökävely pilkkopimeässä yössä kaskaiden soitellessa ympärillä tuntui myös taianomaiselta. Varsinkin kun huoltorakennuksen nurkalla vastaan tulikin pimeän keskeltä yhtäkkiä mies, joka sanoi: "Oikein hyvää yötä!" Heikkohermoisempi olisi saattanut hytkähtää!  

Nyt tekee mieli pian lukea kohdemaan lähihistoriasta kertovia kirjoja, kun niin moni asia jäi mietityttämään sen perusteella, mitä näimme ja kuulimme.