Tyhjensin eilen lopullisesti entisen kotini varaston. Sieltä löytyi mm. neljä laatikollista vanhoja kirjeitä ja joulukortteja. Osa oli niputettu vuosiluvun mukaan, osa ei. Muutamaa kirjettä kurkistamalla vyöryi jo suuri määrä muistoja mieleen.  Käteen osui ensimmäisenä entisen naapurin kirjoittama kirje hänen muutettuaan Itä-Suomeen lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Mitähän muuta vielä löydänkään?

Olin ajatellut, että kirjeet olisi tilanpuutteen vuoksi viimein hävitettävä, mutta en nyt sittenkään millään raaskisi sitä tehdä. Kiinnostaisi kovasti käydä ne läpi ja palauttaa mieleen unohtuneita asioita.

Arvoisat lukijat, mitä te olette tehneet omille vastaanottamillenne kirjeille? Jos olette säilyttäneet, niin millä lailla arkistoituina ja mihin? Kaipaisin hyviä ideoita... Kauneimmat joulukortit olen tähänkin asti jo liimannut joulukirjaani.  

Äitini on säilyttänyt oman äitinsä kanssa käymänsä kirjeenvaihdon ajalta, jolloin ei ollut puhelimia, välimatka satoja kilometrejä ja tapaaminen mahdollista vain kerran vuodessa. Äitini on luvannut, että saan kirjeenvaihdon haltuuni hänen jälkeensä. Ajatus liikuttaa jo nyt!

Kunpa nykyasunnoissakin olisi entisajan ullakot, joilla voisi säilyttää arvokkaita muistojaan. Tuntuu haikealta heittää pois sellaista, joka sisältää henkilökohtaisia muistoja. Ja mitä jää meidän ajastamme jälkipolville? (No, ehkä tulevat sukupolvet eivät ole kiinnostuneitakaan menneistä. Tällainen nostalgia ja henkilöhistoriakiinnostus  saattaa kuulua meidän jo aika vanhojen maailmaan.)

Nyt ei siis kuitenkaan tarvitse pitkään aikaan potea tekemisen puutetta, kun kirjeiden selaamisessa riittää puuhaa. Ottaen huomioon sen, että muutkin arkistoni ovat edelleenkin "vaiheessa", ei liene loppuelämän aikana sitä ongelmaa, ettei keksisi mitään tekemistä...