On se merkillistä, miten paljon kiinnostavaa voi tapahtua ihan tavallisella pienellä kaupunkilaispihalla!

En lakkaa ihastelemasta kasvun ihmettä, vuodenaikojen vaihtelua enkä eläinten touhuja.

Vuosi vuodelta tosin yhä enemmän hätkähdän tietoisuutta siitä, miten nopeasti kukin kukka kasvaa, kukkii ja lakastuu. Vastahan piha oli ruskeanharmaa ja elottoman oloinen. Nyt ovat jo tulppaanit, krookukset, valkovuokot, omenat ja kirsikat kukkineet ja lakastuneet. Tällä hetkellä vuorossa ovat rhodot, iirikset, sireeni, ruohosipuli, kärhö ja sammalleimu. Pian poksahtavat pionit auki - kukkiakseen nekin vain hetken. Sitten alkavatkin jo ilmaantua ruusut, tiikerililjat ja muut loppukesän kukkijat. Lukion uskontotunnilta jäi mieleen lause: "Kukan kaunein kukoistus on sen lakastumisen alku." Näin on myös meidän elämässämme...

Kävin tänään viherpeukaloystävättäreni hyvinhoidetussa, ihastuttavassa pihassa. Siellä kukkii toinen toistaan kauniimpia kukkasia ja hyötykasveja. Siellä sammalleimut kukoistivat erityisen kauniina tiheänä mattona useassa kohdassa pihaa. Kotiin tultuani aloin ihmetellä, miksi meillä ei tänä vuonna näy sammalleimuja, vaikka muistan niiden kauniin kukoistuksen viime kesältä. Menin katsomaan. Ja kas, vanha tuttu suikeroalpihan siellä kiemurteli syyllisen näköisenä.Se oli peittänyt koko kukkapenkin todella tiheällä kasvustolla, ja vain isot kasvit näkivät kunnolla sen alta. Sammalleimuparka oli lähes tukahtunut, vain muutamia valkoisia kukkia entisessä kohdassa ja violetteja toisessa. Ryntäsin apuun. Kiskoin ison kasan suikeroalpeja pois kukkapenkistä. Rohkaisin sammalleimua ottamaan paikkansa jälleen ja levitäytymään nopeasti vapautuneeseen tilaan. Saa nähdä, miten käy. Onhan suikeroalpikin kaunis, varsinkin sitten, kun sen keltaiset kukat alkavat kukkia, mutta rajansa kaikella. 

Olin myös unohtanut kukkapenkin päässä rehottavan kasvin nimen. Sain sen eräältä toiselta ystävättäreltä tuliaisiksi joitakin vuosia sitten, ja se viihtyy erinomaisesti joskin kaipaisi jo narua tuekseen ennen kuin rätvähtää tuulessa maahan. Tämän päivän pihavisiitillä huomasin ystävättären pihamaalla saman kasvin, tosin siellä jo kukkivana, meillä vasta nupulla: mirrinminttu, sanoi ystävätär. Kissanminttu, suomensin itselleni. (Tuttu minulle lähinnä Peppi Pitkätossun nimestä Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu.) 

Kasvimaan puolella raparperi levittelee uusia lehtiä, kun edelliset keräsin mehumaijaan. Perunat ovat alkaneet kasvaa, ja niiden välistä sieltä täältä nousee holtittomasti maa-artisokkia, vaikka niitä ei ole sinne istutettu. Viime vuodesta on jäänyt jokin juurenkappale mullan sekaan ja nyt se ilmaantuu esiin sieltä, mihin maata muokattaessa on joutunut. Villiä. Istuttamani kesäkurpitsantaimet voivat myös hyvin. Tumpelon kannattaa selvästikin ostaa valmiit taimet eikä pelleillä siementen ja koulitsemisten ja muiden höpsötysten kanssa. Hoitakoot ammattilaiset sen osuuden. Yrttimaa sijaitsee altakastelevassa ruukussa pation pöydällä päivänvarjon alla. Tillikin on reipastunut, ja persilja ja rosmariini kukoistavat. Kunpa muistaisin niitä myös käyttää. 

*** 

Eläinhavaintoja on tänään kaksi. Ensimmäisenä pikkuinen orava, joka hyppelehti aamupäivällä pihamaalla sinne tänne. Sitten sitä ei näkynyt, mutta maahan oli ilmestynyt jotakin vihreää. Yritin tihrustella, mistä on kysymys, kun jo kiisikin itse orava paikalle ja alkoi käsitellä vihreää esinettä. Silloin minulle valkeni: se oli pyöreä talvilintujenruokkimishäkkyrä, johon oli jäänyt hiukan pähkinöitä pohjalle ja joka siksi oli vielä roikkunut omenapuussa. Orava oli onnistunut pudottamaan sen maahan ja kallistamaan sitä niin, että se sai pähkinät haltuunsa. Fiksua! 

Toinen havainto oli mukava myös: uusimpaan linnunpönttöön, joka on tähän asti ollut tyhjillään jo toista kesää, meni tänään lintunen. Joku on siis ehkä hyväksynyt sen pesäkseen. Toisella seinällä nurkan takana on vanhempi linnunpönttö, jossa on ollut elämää joka vuosi. Tänä vuonna siinä pesi kirjosieppo. Sitä ei ole enää näkynyt moneen päivään. Liekö saanut poikaset jo lentoon. Toivottavasti eivät ole paleltuneet kylminä öinä.  

Tuulee kaiken aikaa aika navakasti. Siksi kaikkien kasvien kukinnat ovat myöhässä. Uutisten mukaan koleus on vaikuttanut myös muuttolintujen reitteihin ja pesintään. Nytkin aidan takana olevat koivut taipuvat suorastaan huolestuttavasti tuulessa. Viime tai toissa kesänä yksi niistä katkesi myrskyssä parin metrin  korkeudelta ihan naps vain. Tuo hontelo taipuisa on jäänyt yksin, kun kaveri katkesi ja toiselta puolelta kaadettiin useita muita puita. Jos tulisi navakka tuulenpuuska pohjoisesta, saattaisin tässä istuessani olla hengenvaarassa. Onneksi tuulet käyvät yleensä lännen suunnalta.  

 Pihamaa on viihtyisä ja kaunis, mutta lämpöä sinne kaivattaisiin, jotta siellä tarkenisi myös oleskella!