Kirjamessuista on jo viikko, mutta vasta nyt pääsen miettimään vaikutelmiani. Perjantaipäivä meni messuilla aamupäivästä sulkemisaikaan asti, enkä siltikään taaskaan ehtinyt antikvaarisille messuille sen enempää kuin Ruoka ja viini -messuillekaan. Olin työhommissa klo 15 asti, ja sen jälkeen kuuntelin ja kiertelin messuohjelmaa oman mieleni mukaan.

Kuuntelin kaksi esitystä kokonaan ja yhtä hiukan sattumalta. Unkarilaista kirjallisuutta käsitellyt paneeli kiinnosti, koska tunsin yhden panelisteista. Toinen edeltä käsin valitsemani oli Antti Nylénin haastattelu. Se oli niin vaikuttava, että ostin myöhemmin hänen molemmat esseekokoelmansa. En ole kuitenkaan ehtinyt vielä niitä lukea. Ensimmäistä tapahtumaa odotellessa kuulin Anja Erämajan runoja laulettuina otsikolla Kuuluuko tämä teille. Ne kuulostivat niin hauskoilta, että ostin sitten myös kyseisen runolevyn kuullakseni koko teoksen.

Muuten sitten vain kiertelin siellä täällä ja katselin kirjatarjontaa. Kaikenlaista oli, väkeä myös, mutta ei niin ahdistavan paljon kuin joskus aiemmin. Kuitenkin oli kuulemma tavoitettu yleisöennätyksiä, joten joko tila oli suurempi, jolloin väki vähän hukkui sinne, tai sitten pääasiallinen kiertelyajankohtani eli perjantai-ilta oli paras mahdollinen. Aika vain loppuu joka kerta kesken. Ehkä pitää joskus hankkia kokoaikalippu ja mennä useampana päivänä.

Oli myös erittäin hauskaa olla päivystämässä työnantajan ständillä. Monet tulivat tutustumaan aiheeseen ja informaatiota tuli jaettua. Monia tuttuja osui myös paikalle, sellaisiakin, jotka olen edellisen verran tavannut 15 vuotta sitten.

Menikö rahaa? Pakko tunnustaa, että menihän sitä. En varsinaisesti ostanut mitään "järkevää" kuten joululahjoja, koska tiesin, etten jaksaisi kantaa niitä kotiin. Tosin Armaani ilmestyi illan mittaan paikalle ja lupasi toimia kantajana! (Lopulta hän tosiaan saikin kantaa, sillä liikenneyhteydet Pasilasta kotiin päin eivät iltamyöhällä ole hyvät, joten junakyydin jälkeen kävelimme lähes pari kilometriä päästäksemme meille päin menevään bussiin. Lopuksi oli vielä 10 minuutin matka pysäkiltä kotiin.)  Lähinnä ostin heräteostoksena pokkareita itselleni. Voin todella painokkaasti todeta, että minulla on lukemattomia lukemattomia kirjoja kotona. Kirjoja on paljon nopeampi ostaa kuin lukea.

Jotkut inhoavat kirjamessuja ja muita massatapahtumia. Minusta niissä on hyviäkin puolia: näkee mitä kirja-alalla on tekeillä, voi tutustua myös monien pienkustantamojen tarjontaan, jota kirjakaupoissa on niukemmin esillä, voi lueskella ohi mennessään sitä ja tätä, kuulee todella kiinnostavia keskusteluja ja haastatteluja - ja saa liikkua muiden kirjanystävien keskellä. Tuttujakin näkee, samoin voi bongata kirjailijoita livenä, jos sellaisesta on kiinnostunut. (Keitäs itse bongasinkaan Nylénin lisäksi? En enää oikein muista. Ainakin Juha Ruusuvuoren, Matti Klingen ja Markus Nummen.)