Kirkas aurinko paistaa täällä etelässäkin, ja kevät on pidemmällä kuin pohjoisessa - atsii! Leppä kukkii jo, ja koivun siitepölyn kaukokulkeutumiakin lienee ilmassa. Ihanasta säästä huolimatta tekee vähän mieli urputtaa.

  • Kellon kääntäminen kesäaikaan on typerää. Miksi meidän suomalaisten pitää olla niin nöyriä, että suostumme rahamaailman vaatimuksiin? Kuinka paljon mahtaakaan työteho laskea ja sairastavuus lisääntyä, kun ihmisten sisäinen kello nyrjäytetään sijoiltaan? Helppohan näin vuorotteluvapaalla on, kun voi nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta töissä olisi toista.
  • Äkäisiä, joustamattomia ihmisiä näyttää riittävän. Jouduin todistamaan erästä pahantuulenpuuskaa. Pikku kadunpätkällä oli menossa lumenajo (viimeinkin, ennen kuin aurinko ehtii sulattaa ihan kaiken...). Kuorma-auto oli ajettu poikittain kadun tukkeeksi, ja toiselta puolelta iso kauhakuormaaja oli nostelemassa lunta penkasta auton lavalle. Mutta yhtäkkiä alkoivat torvet soida. Väliin oli jotenkin onnistunut änkemään valkea pakettiauto, joka ei päässyt mihinkään kuorma-auton ja kauhakuormaajan välistä. Kuormaajakuski loikkasi autostaan ja alkoi moittia pakun kuljettajaa, joka vastasi samalla mitalla. Kirosanat sinkoilivat. Kävelin ensin eteenpäin, mutta palasin sitten takaisin nähdäkseni, syntyykö nyrkkitappelu. Ei syntynyt, vaan kuormaajakuski palasi hyttiinsä ja huusi: "Mä soitan poliisin!" "Soita vaan", vastasi pakukuski. En tiedä, kuinka lopulta kävi. Jommankumman olisi kannattanut joustaa.
  • Hetkeä myöhemmin kuljin apteekin ohi. Sen portaalla seisoi viisi-kuusivuotias tenava, joka ulvoi suureen ääneen: "OO-oo-oo, oo-oo-oo!" Sitten hän jatkoi: "Mun isä taas skitsoo-oo-oo!" En tiedä, oliko kyse uudesta, minulle tuntemattomasta hittikappaleesta. jota pienokainen tapaili, vai oliko hänet jätetty apteekin ulkopuolelle odottelemaan, kun isä hakee uudet psyykelääkkeensä.
  • Omat lonkkani oireilevat  yli 1000 km automatkan takia, vaikka 700 km jälkeen pidettiin yöpymistauko. Kävely sujuu vähän kankeasti, vaikka on vastikään hiihdelty kymmeniä kilometrejä. Ei kun venyttelemään.

Kevät kuitenkin etenee, lintuset tutustuvat pihan pönttöihin, pälvet pihalla ja niiityillä laajenevat. Uutta energiaa virtaa talven kohmettamaan mieleen. Mitä kaikkea mahtavaa onkaan edessä?