Kävin tänään pitkästä aikaa Helsingin keskustassa. Tuntui kuin olisin ollut ulkomailla! Niin sitä vain mökkiintyy omille arkireiteilleen, ja kun ne eivät enää osu keskustaan, tulee sinne lähdettyä kovin harvoin. Hyvä puoli on se, että näinkin helposti siis saa uusia elämyksiä tarvitsematta matkustaa paikallisbussireittiä kauemmas. 

Tänään kiinnittivät huomiota mm. seraavanlaiset seikat:

  • Kadut ovat sulat ja hiekoitushiekkaa on kahmalokaupalla. Viiltävä viima muistutti, kuinka kohta pölisee!
  • Yrjönkadun - Erottajan välillä oli paljon hauskoja pikkuliikkeitä. Käväisin Virkkuukoukkusessa Eerikinkadulla. Tuli ostettua hauskoja kortteja: "Mie voin lähtee Karjalast mut Karjala ei lähe miust." Sopi hyvin päivän tunnelmiini, kun olen bussimatkoilla muistellut oman suvun evakkotarinoita lukiessani Eeva Kilven muistelmasarjan kolmatta osaa Jatkosota. (Tosi hyvä, suosittelen!)      
  • Akateeemisessa kävimme pitkähkön keskustelun suomalaisen korttivalikoiman tasosta erään varttuneen herrasmiehen kanssa. Hän etsi sopivaa pääsiäiskorttia, minä onnittelukorttia.Kumpikaan ei löytänyt etsimäänsä. Vaihdoimme kokemuksia siitä, mistä kannattaa kortteja lähteä hakemaan (ei löydy kunnollisia suomalaisia mistään).
  • Aleksilla mies soitti pulloista tehdyllä soittimella muunnelmia sävelmästä Greensleeves. Pullot oli kiinnitetty naruilla riukuun ja ne oli viritetty laittamalla jokaiseen eri määrä nestettä. Mies sitten soitteli taustanauhan kanssa jonkinlaisilla malleteilla napauttelemalla todella taitavasti. PIkkuisen jonkin sävelen sävelpuhtaudessa oli toivomisen varaa, mutta ei se paljon haitannut. 
  • Eräs entinen oppilas käveli kadulla vastaan minua huomaamatta, ja hän näytti todella iäkkäältä! Melkein olisin luullut ikäisekseni, ellen tietäisi, että hän on parikymmentä vuotta minua nuorempi!
  • Lopuksi sukeltauduin alennusmyyntihullunmyllyyn Sokokselle. Siellä juontaja pälätti niitä näitä, toivotti asiakkaat tervetulleeksi torstai-iltapäivän tiivistyvään tunnelmaan. Minä olisin luonnehtinut tilannetta tiivistyväksi tungokseksi. Sovituskoppijono oli pitkä ja hidas. Pois lähtiessäni hälytysportti alkoi soida, ja kävi ilmi, että myyjä oli unohtanut poistaa varashälyttimen ostamastani vaatteeesta. Minulta pyydettiin anteeksi ja hälytin poistettiin ripeästi, mutta myöhästyin juuri ratkaisevat kaksi minuuttia meille menevästä bussista. Seuraavalla jouduin kävelemään 10 minuuttia ylimääräistä. Hyväähän se tekee, mutta kun olin heräteostanut todella painavan kuvateoksen Suomen majakat, niin kantamus oli hiukan liian painava. 

Aion ehdottomasti kevään mittaan käydä keskustassa useammin, mieluiten kevyin kantamuksin. Keväinen kaupunki on ihana, ellei oteta lukuun ilman epäpuhtautta. Museoita, näyttelyjä, katuja, rakennuksia... paljon olisi nähtävää, uutta ja vanhaa.