Kauhea uutinen eilisillalta: kokonainen jääkiekkojoukkue kuoli lentoturmassa Venäjällä. Nuoria miehiä parhaassa iässä ja vedossa, lapsiperheiden isiä, kansallisia sankareita. Muistuttaa siitä, että aina pitäisi olla valmis lähtemään, sovussa itsensä, läheistensä ja Luojansa kanssa. Elämä voi olla ohi minä hetkenä hyvänsä.   

Toinen kauhea uutinen, jossa on jotakin hyvääkin: tamperelaisen Karoliinan ruumis on todennäköisesti löytynyt. Hyvää on se, että epätietoisuus ja ahdistus asian takia poistuu, kun tiedetään varmaksi, miten tyttöselle on käynyt. Perhe ja läheiset voivat alkaa surra Karoliinan kuolemaa ja hänelle voidaan järjestää hautajaiset. Silti itkettävän surullista, että nuoren tytön elämä päättyy hukkumiseen.   

Osuin eilen lukemaan netistä David Wilkersonin 1970-luvulla saamista näyistä. Kuulostivat siltä, kuin olisikin lukenut tämänpäiväisiä uutisia. Nytkö kaikki tapahtuu? Ja tulossa kenties: Välimeren rannalla oleva valtio menee konkurssiin, ja sen jälkeen kahden viikon kuluttua eteläamerikkalainen valtio... Moraalinen ja hengellinen rappio länsimaissa lienevät selviä jokaiselle. Taidamme elää erittäin mielenkiintoisia aikoja.