Meni töissä 17.30:een asti. Kotiin kulki repussa seitsemän nippua eri aineiden kokeita ja kaksi nippua aineita. Niiden seurassa menee itsnäisyyspäivä. Kotona join teetä ja haukkasin pari voileipää, kun en lounaan jälkeen ollut syönyt mitään. Soitin äidille, joka murehtii yksinäisyyyttään ja selvästi olisi odottanut minua viikonlopuksi sinne taas. Tutuin kotihoitajakin oli hyvästellyt ja lähtenyt vuodeksi vuorotteluvapaalle. Huono omatunto vaivaa, kun en ole ehtinyt soittaa mihinkään saadakseni vaikka vapaaehtoiskävijää äidin luo. Ei töissä ole taukoja, eikä iltaisin voi enää viranhaltjoille soitella.

Sitten lähdimme kauppaan - kävellen tällä kertaa, mikä oli hyvä, kun ei muuten ehdi ulkoilla. Nyt kai pitäisi jaksaa aloittaa taas työskentely, mutta EN JAKSA. Ehdotin Armaalleni saunan lämmittämistä, mihin hän suostuikin heti. Nukun yön ja jatkan töitä vasta sitten.   Toivon, etten hajoa ennen joululomaa, jolloin vasta pääsen vanhempien luokse. 

Huomenna ei ole pakko herätä kuudelta. Jipii.