Telkkarissa kohistaan kouluruuasta. Koululaiset perinteiseen tapaan nyrpistelevät nenäänsä ja sanovat sorasukaisestai, että kouluruoka on pahaa. Moni ottaa ruokaa ja heittää sen lähes koskemattomana roskiin kaikista ruokajätteenpienentämiskampanjoista huolimatta. (Edistävät ilmastonmuutosta ja oman aikuisikänsä ja jälkeläistensä elämänlaadun heikkenemistä oikein olan takaa.)

Minä työskentelen sellaisessa koulussa, jossa kouluruoka on hyvää. Laatu kyllä muuttui muutama vuosi sitten, kun ruuan hinta nousi huomattavasti. Siitä huolimatta meillä on erittäin hyvää, monipuolista ja terveellistä ruokaa. Jostakin syystä ilmaisesta kouluruuasta on tapana sanoa, että se on pahaa. Lisäksi monella on se tilanne, ettei ole, mihin verrata. Kuuntelen ilokseni, kuinka satunnaiset vierailijat kuten sijaiset, joilla on kokemusta muistakin kouluista, hämmästelevät ja kysyvät: "Syöttekö te täällä aina näin hyvin?" "Kyllä vain", voimme vastata. Entinen oppilaani, joka vaihtoi kaupungin kouluun muutama vuosi sitten, kävi vierailulla ja osallistui myös ruokailuun. Kysyin, mitä mieltä hän on meidän kouluruuasta, ja hän sanoi, että täällä on IHAN erilaista, PALJON PAREMPAA kuin toisesa koulussa. Erityisesti salaattien määrän hän mainitsi. Kehotin kertomaan kavereillekin havainnoista, nämä kun ovat juuri siinä iässä, jolloin nirsoillaan ja moititaan kaikkea (tai jos on jotakin mieluisaa erityistä, rohmutaan enemmän kuin on luvallista, välittämättä siitä, jääkö muille mitään). 

Pääruuat ovat varmaankin aika samanlaisia kuin  muuallakin, mutta salaattivalikoima on runsas - usein kolme, neljä, viisikin vaihtoehtoa - ja lähes kerran viikossa tuoretta, omassa keittiössä leivottua leipää. Leipomispäivä on torstaisin, jolloin on pääruokana keittoa. Eilen taisi olla nakkikeittoa, mutta keittopäivinäkin on salaattipöytä, joten toiselle lautaselle voi ottaa lisäksi salaattia. Tuoreen leivän kanssa oli jotakin punaista pestolevitettä. Tänään oli muistaakseni kinkkukastiketta, luomupastaa ja ainakin inkiväärimarinoitua parsakaalia, kukkakaali-papusalaattia, tomaattia, raejuustoa, porkkanaraastetta, jääsalaattia... Yhdessä jakelupisteessä on ainesosista osa erillisinä, jolloin allergiset voivat ottaa sitä, mitä voivat syödä. Usein on myös kaksi salaattikastikevaihtoehtoa.

Pahaa tekee, kun näkee jonkun ottavan lautaselleen ruoka-annoksen, jonka saman tien vie biojätteisiin, ellei valvoja ennätä estää. On myös niitä, jotka ottavat lisää isoja määriä kykenemättä arvioimaan, mitä jaksavat syödä. Sitten heitetäänkin pois. Eilen pari tyttöstä kiikutti isoa määrää oliiveja kohti roskiksia. Joillekin taas ei kelpaa mikään - ei voi ottaa ruokaa ollenkaan, kun se  kuitenkin on pahaa! Ihmettelen, kuinka minua huomattavasti isompi kasiluokkalainen poika voi selviytyä salaatinlehdykäisellä pitkän koulupäivänsä loppuun asti.

Onneksi voi todeta senkin, että moni kyllä syö hyvällä ruokahalulla ja muistaa jopa käydä erikseen kiittämässä, kun on saanut jotakin erityisen maistuvaa. Samat lapset yleensä osaavat muuutenkin hyvät ruokatavat, syövät asiallisesti haarukalla ja veitsellä ja keskustelevat kohteliaasti pöytäseuransa kanssa. Ehkäpä kotona on tapana syödä perheen kanssa yhdessä ja kiinnittää huomiota siihen, mitä ja miten syödään.

On mahtavaa, että Suomen päättäjät ovat nähneet tärkeäksi ilmaisen kouluruuan. Toivon, ettei ajankohtaisohjelman ideoimaa lisämaksullista lounasta oteta missään käyttöön, vaan pidetään sen sijaan huolta siitä, että kouluruuan valmistamiseen varataan riittävästi rahaa. Monessa kunnassa kuulemma aineksiin on varattu yksi euro per ateria. Täytyykin olla melkoinen kokki, että se riittää!