Otsikkoon tulee nyt väkisin huutomerkki, vaikka kuinka yritän sitä poistaa. Olkoon sitten - onhan joulu iso juhla.

Lehdissä on selvitetty moneen otteeseen, kuinka joulu oikeastaan on pakanallinen suomalainen juhla, ja kristillinen sisältö on myöhempää perua. Kekri ja saturnalia ovat yhdistyneet mässäilyn juhlaksi. Voi olla, mutta minulle ja monille muille joulu on ensisjiaisesti Jeesuksen syntymäjuhla. Ei ole merkitystä myöskään sillä, ettei Jeesus oikeasti syntynyt ainakaan joulukuussa eikä ainakaan täsmällisesti ajanlaskumme alussa. Pääasia että syntyi, Jumala ihmiseksi, ja sitä muistelemme ja juhlimme.

Jotkut suomalaiset yrittävät palauttaa pakanallisia perinteitä ja uskontoakin. Vielä useammat höyryävät joulupukkiasiaa ja heiluvat itsekin tonttulakissa siellä täällä. Tämän vuoden keskustelunaiheena on ollut se, saako tai pitääkö lapsille kertoa joulupukista totena vai kannattaisiko alun perinkin kertoa, että kyseessä on satu, jota aikuisetkin leikkivät uskovansa. Minä kannatan jälkimmäistä. Tuskin lapselle on mitään haittaa siitä, että hän pitää joulupukkia samaan sarjaan kuuluvana kuin satujen haltijoita, prinssejä, prinsessoja ja noita-akkoja. Niihin voi vähän uskoa samalla tavalla: tietäen, että oikeasti niitä ei ole. 

Joku sanoisi tähän heti, että samahan koskee Jumalaakin, mutta minusta siinä on eroa. Usko Jumalaan on perustavanlaatuinen koko vakaumusta ja maailmankatsomusta koskeva asia. Jos Jumala ja joulupukki menevät sekaisin, ei usko ole koskaan päässyt aikuisemmalle tasolle lastenkamarin valkopartaukkikuvitelmista. Ei ole myöskään ehkä koskaan syntynyt kokemusta todellisesta yhteydestä itseä korkeampaan voimaan.

Minusta on oikein mainio järjestely tämä nykyinen, että joulupukki ja tontut hyppelevät joulunalusaikana pikkujoulusta toiseen ja homma huipentuu jouluaattona pukin vierailuun tai tarinaan pukista, joka ei ehtinyt kun oven taakse. Jouluyö tuo sitten aivan toisen tunnelman: pyhä yö, jolloin nuori neitsyt synnyttää lapsen kaukana kotoa ja hämmentyy entisestään raavaitten paimenten syöksyessä paikalle ihmeellisine tarinoineen enkelijoukoista, jotka olivat laulaneet Jumalan kunniaa taivaan täydeltä. Joulupäivä on Jeesus-lapsen juhla. Satuolennot on lahjapapereiden mukana kerätty pois ja heitetty nurkkaan odottamaan seuraavaa joulua. Nyt julitaan maailman Vapahtajan syntymää, Jumalaa joka ottaa ihmisen hahmon ja elää inhimillisen elämän. Samalla jouluna on läsnä jo Jumalan ihmisenä kokema kärsimys: "Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin."  

 

Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.