Eilen minut otettiin hyvin lämpimästi vastaan kotipihallani. Kun astuin portista, jo tutuksi tullut hännätön kissa ryntäsi vastaan. Se kiehnäsi jalkaani vasten ja naukui taukoamatta. Juttelin sille ja kysyin, onko sillä nälkä, vai mikä on. "Miauuu", sanoi se ja yritti hypätä minua vasten. Kun lähdin kävelemään ovelle, se kipitti vieressäni ja istahti ovelle odottamaan sen avautumista. Kerroin, etten voi ottaa sitä sisään sattuneista syistä, mutta se ei oikein ollut ymmärtääkseen. Niinpä jäin minäkin pihalle, ja mikäpä siinä, kun oli lämmin, aurinkoinen sääkin.

Menin keinuun istumaan. Kissa hyppäsi ensin vastapäiselle istuimelle, kuten ehdotin, mutta sitten se päättikin tulla syliini. Siihen se asettui ja alkoi kehrätä. Tovin lepäiltyään se kohottautui ja yritti nousta sylissäni nuolemaan kasvojani! Jopas. Kun en sitä sallinut, se nuoli kädenselkääni: lips lips. Sitten se taas nousi ja tuijotti minua silmiin lähietäisyydeltä. Pystyviiru silmässä tuli hyvin lähelle. Hetken päästä se haluasi jaloitella ja nousi selkänojani päälle seisomaan, josta olikin vain pieni hypähdys keinun yläpienalle, josta näki kauas. Maisematkaan eivät jaksaneet kauan kiinnostaa, joten se laskeutui varovasti alas ja hyppäsi nurmikolle. Ehkä hiukan loukkaantuneena siitä, etten auttanut vaan räpsin kuvia puhelimen kameralla, se meni kauemmas istumaan ja katseli  minua hiukan moittivan näköisenä. Sitten se suoritti perusteellisen iltapesun, jonka aikana minä hiipppailin sisälle.

Kun jonkin ajan kuluttua olin menossa varastoon ja avasin ulko-oven, kissa ampaisi kadun puolelta salamana ovelle. Ehdin sulkea oven ja lähdin kohti varastoa. Kissa kulki vierelläni koko ajan naukuen. Varastoon mentyäni se jäi surkeana mouruamaan oven taakse. Olisi ehdottomasti pitänyt päästä sisään nuuskimaan paikkoja. Ulos se kuitenkin jäi sekä varastosta että kotoa. Niinpä se lopulta jatkoi matkaansa johonkin - ehkä omaan kotiinsa. Sen täytyy olla todella tottunut ihmisiin, kun se niin ystävällisesti sylissäkin käyttäytyi. Kaulanauhassa on puhelinnumero, mutta valitettavasti siitä ei saa selvää. Olisi kiinnostavaa tietää, missä se asuu. En ole uskaltanut antaa sille ruokaa, kun en tiedä, mitä sille saa antaa. Ainakin sukulaisten kissoilla on hyvin tarkka ruokavalio. En myöskään halua houkutella sitä omasta kodistaan pois. Kyllä se joka päivä meidän pihan kautta kulkee, joten se on määritellyt meidän pihan reviiriinsä kuuluvaksi.

En tiedä kissoista oikein mitään, joten en osaa tulkita sen käyttäytymistäkään Oletan, että naukuvalla ja ihmisiä lähestyvällä kissalla on nälkä. Lienenkö oikeassa? Muutenhan kissat kulkevat ylväästi omia teitään ja korkeintaan vilkaisevat ihmisten suuntaan, vai mitä?

***

Omenapuu kukkii! Uusissa karviaispensaissa ja mustaherukassa on jo marjojen alut.

Enää kaksi työpäivää ennen lomaa! Kunpa ei tarvitsisi kovin monena päivänä mennä paikkoja järjestelemään kesäkuun aikana.