Kirjastobongausprojektini vuorotteluvapaan aikana 2012 pääsi hyvin alkuun mutta hyytyi sitten ajanpuutteen vuoksi. Olen kuitenkin pitänyt asiaa mielessä enkä ole suinkaan luovuttanut. Käyn mielelläni myös muissa kirjastoissa tutustumassa, vaikka varsinainen bongaus kohdistuukin helmet-kirjastoihin.

Kuukausi sitten kävin pienessä kyläkirjastossa Pohjaslahdella. Minulla oli sinne kortti jo 50 vuoden takaa (!) ja  tallessakin vielä,  mutta numeroni olikin annettu jollekin toiselle! Sain nyt sitten uuden kortin ja numeron. Kirjasto on pieni ja lainaus toimii manuaalisesti: kirjastokortin numero kirjan korttiin ja eräpäiväluiska sen tilalle takataskuun. Ihan niin kuin lapsuuteni Lastenkirjastossa!

Heti olisi löytynyt paljonkin  kiinnostavaa luettavaa, mutta uskalsin lainata vain yhden kirjan saadakseni sen luettua ja palautettua ajoissa, sillä kotoa oli mukana kassillinen muita luettavia kirjoja. Valitsin Hannu Väisäsen Leimikot, joka on kuudes osa omaelämäkerrallisesta romaaanisarjasta. Valitettavasti täytyy sanoa, että muut osat olivat parempia. Tämä oli rakenteeltaan sekava ja selittelevä. Luin kuitenkin urheasti kokonaan. Pääjuonessa Antero joutui ryöstetyksi Pariisissa ja alkoi tarinoida ryöstäjille ollessaan tuoliinsa kiinnitettynä. 

Kirjasto kuuluu Mänttä-Vilppulan kirjastoon, ja sinne voi tilata mitä tahansa kirjoja pääkirjastosta. Se onkin hyvä, sillä muuten pohjaslahtelaisilla olisi aivan liian pitkä kirjastomatka, yli 30 km. Kirjasto on auki kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Talvikaudella sitä käyttävät myös kerholaiset  - kouluhan lakkautettiin joitakin vuosia sitten. Kävin kirjastossa toistamiseen viime viikolla. Palautin ja lainasin uuden kirjan, tällä kertaa Pirkko Arhipan dekkarin, jota en ollut aiemmin lukenut. Arhipalla on joitakin hyviä mutta myös kehnompia teoksia laajassa tuotannossaan. Tämä ei nyt sitten osoittautunut olemaan parhaasta päästä. 

Kummallakin käyntikerralla kirjastossa on ollut myös muita asiakkaita, paikkakuntalaisia. Kirjasto on yksi harvoista julkisista palveluista, mitä kylällä on jäljellä. (Enpä edes keksi mitään muuta.) Mahtavaa, että se on saanut jäädä. Aionkin alkaa käydä siellä joka kerta siellä oleskellessani. Osallistuin myös kesävisaan, joka ei ole vielä ratkennut. Lukubingokin olisi ollut tarjolla.