Olen selaillut netistä kohtalotovereiden kuvauksia samasta rannekanavaleikkauksesta, jossa itse viime viikolla olin,  ja monenlaisia kokemuksia näyttää olevan mutta myös monenlaisia hoito-ohjeita näemmä!

Minulle puhuttiin etukäteen lumipallositeestä, mutta lopulta leikkauksen jälkeen heräsin nukutuksesta aika laiha sidos kämmenessäni. Ranne on kyllä aika liikkumattomaksi topattu.

Leikkaus tehtiin oikeaan käteen. Oireet olivat oudosti vähentyneet ennen leikkausta, mutta päätin siihen silti mennä ihan sovitusti, koska olen vaivasta kärsinyt vaihtelevasti jo ainakin viisi vuotta enkä ollut voinut pyöräillä vuosiin. Yllätys oli, että kirurgin mukaan hermo ei ollut punainen eikä röpeläinen niin kuin odotus oli. Itse asiassa leikkauksen jälkeen on ollut pistelyä ja puutumistuntemuksia enemmän kuin ennen leikkausta, mutta vähän eri kohdissa siellä täällä. Toivon, että se kuuluu normaaliin palautumiseen, kun hermoja on kopeloitu, ja paranee ajan kanssa. Minulla oli oireita myös kyynärhermossa (vai mikä sen nimi on, joka hermottaa pikkusormea ja nimetöntä), vaikka ENMG:ssä ei näkynyt pinnettä siinä vaan vain keskihermossa. Kirurgin mukaan leikkaus usein helpottaa toisenkin hermon oireilua. Nyt tuntuu, että ei helpottanut, ainakaan vielä.

Kävin leikkauksessa yksityisellä puolella, jolloin sain valita sopivan leikkausajan ja leikkaajaksi käsikirurgin. Valitsin ajan, joka mahdollisimman vähän häiritsee työvuotta. Operaatio tehtiin nukutuksessa. Kaikki sujui sutjakasti, hoitajat ja lääkärit olivat ystävällisiä, leikkauksen jälkeen tarjottu aamupala herkullinen. 

Sain ohjeeksi, että sormia saa heti käyttää, voi pukeutua, soittaa pianoa, meikata... Hoitaja vähän toppuutteli, että ei kannata heti kauppakassia kantaa. Kirjamessuille sain luvan mennä. Niinpä sitten olenkin ollut liikkeellä heti toisesta päivästä alkaen. Ensin pienellä kävelyllä, joka kyllä aiheutti pistelyä ja puutumista käteen, jota sitten pidin kävellessä pääasiassa kohoasennossa. Toisena pävänä pidensin lenkin puoleen tuntiin. Kävin myös kampaajalla pesettämässä hiukset, kun ei kättä saa kahten viikkoon kastella. Liikuttelin sormia aktiivisesti. Olikohan se virhe, kun muualla näköjään annetaan lupa líikutteluun vasta lumipallosidoksen poiston jälkeen?

Tikit poistetaan kahden viikon kuluttua leikkauksesta, jonka jälkeen saa käden kastella. Hankalinta oikeastaan onkin ollut kastelukielto eli peseytymishankaluudet. Muuten ei arkielämässä ole kovin vaikeaa, kun sormet ovat vapaina.Tikkien kohta nipistelee välillä. Se on varmaan merkki siitä, että kudokset paranevat hiljalleen.

Sairaslomaa sain kuukauden. Sinä aikana ranteen päälle ei saa varata. Kuulopuheiden mukaan kaksi jälkimmäistä viikkoa ovat varsin mukavat toipumisessa. Ajattelin tutustua muutamaan museoon silloin.

Jälkitarkastusta ei ole, ellei ole tarvetta. Toivottavasti ei ole...

Eräs vastikään tapaamistani ystävistä kertoi omista leikkauksistaan, että hänellä oli ihan erilaistet hoito-ohjeet toisella puolella Suomea: tikkien ja sidoksen poisto muutaman päivän kuluttua, haavan suihkuttelua, voimisteluohjelma...  Sairasloma oli saman pituinen.

Leikkaus siis on aika yksinkertainen ja yleinen operaatio. Jokaisen vaiva ja tarina toki yksilölliset. Mietin kyllä tarkkaan, ennen kuin menen vasemman käden leikkaukseen. Onneksi sen oireet eivät kovin usein vaivaa ja tutkimuksen mukaan pinne on vähäisempi. Odotan innolla kevättä ja seuraavia pyöräilymahdollisuuksia, sillä uusi sähköpyöräni odottaa varastossa ja haluan päästä sitä käyttämään.