Syksy riipii lehdet puista. Omenapuu on jo ihan paljas. Oksilla paljon jäkälää.

Tuuli suhisee katolla. Viimeisiä lehtiä leijailee ikkunalaudalle ja hetken päästä taas pois. Jotenkin rauhoittavaa. Luonto valmistautuu talveen. Niin pitää meidän ihmistenkin tehdä. Voisi hidastaa vauhtia. Käpertyä peiton alle ja olla tekemättä mitään. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin työelämässä.

Tänään minua onnistaa. Olen sairaana, joten en voinut lähteä töihin. Pakollinen pysähdys ilman ohjelmaa tekee hyvää. Aamuyöstä valvoin kurkkukivun takia, ja suunnittelin sijaiselle tämän päivän tunnit valmiiksi. Lähetin pomolle viestin, että olen sairas, ja sitten kömmin takaisin nukkumaan. Heräsin seuraavan kerran vasta yhdeksän jälkeen. Olen ottanut lääkkeitä, joten voin kohtuullisen hyvin. Kurkkutabletit puuduttavat ja yskäkään ei koko aikaa vaivaa. 

Nyt on aika käpertyä shaalin alle ja ottaa lukemiset esiin. Kuuma teekupponen kruunaa vapaahetken.

Tervetuloa, talvi. Olen valmis.

(Näkemiin, kurkkutulehdus. Sinua ei tule ikävä.)