Pitäisi elää niin, että on aina valmis lähtemään tästä elämästä. Koskaan ei voi tietää, kuinka paljon aikaa on jäljellä. Huonolla tuurilla voi osua terroristin tielle, mutta voi myös tulla äkillinen sairauskohtaus tai tapaturma. On silti vaikea varautua. Keskeneräiseksi koko elämä jää kuitenkin. Pitäisi pystyä lähimpien kanssa selvittämään kaikki viralliset asiat ja toiveet siltä varalta, ettei pystykään jonakin päivänä enää ilmaisemaan tahtoaan. Se ei kuitenkaan välttämättä onnistu, varsinkaan jos toinen ei halua.

Elämä on epävarmaa jo itsessään, kun ei huomispäivästä ole takuita kenelläkään. Silti kaikki tuntuu nyt vielä huolestuttavammalta, kun maailma tuntuu kaikin tavoin muuttuneen sekavaksi, epävakaaksi ja vaaralliseksi. Joka puolella kytee kriisejä, ja monien maiden johtajat käyttäytyvät arvaamattomasti. Suomi on saanut elää rauhan aikaa koko meidän sukupolvemme ajan, mutta kuinka käy seuraaville? Muun maailman tyrskyt lainehtivat tännekin asti, emmekä voi pysytellä niistä erossa. Globalisaatio aiheuttaa myös sen, ettemme enää ehkä pärjäisikään yksin, kun ei täällä enää osata tehdä tarvittavia tuotteita eikä ruokaturvakaan  ole entisellään. Kuinkahan meidän käy?

Luotan kyllä siihen, että meidän turvamme on ikiaikojen Jumala, mutta ihmiskunta ei kovin kiinnostuneena kuuntele Luojansa ohjeita vaan tekee kaiken aikaa pahaa muille luojanluomille. Ahneus, vallanhalu ja silkka pahuus ovat monen konfliktin takana. Kun siihen lisätään ihmisen itsensä suurelta osin aiheuttama ilmastonmuutos ja muut katastrofit, alkaa olla monta syytä, jotka aiheuttavat niin suuren pahoinvoinnin, että se purkautuu sotina ja kansainvaelluksina. 

Joka tapauksessa kannattaa iloita jokaisesta uudesta päivästä, jolloin saa herätä suhteellisen terveenä ja työkykyisenä, elää rauhassa omassa vapaassa maassa, nauttia puhtaasta luonnosta, käyttää aikansa niin kuin parhaaksi näkee ja olla yhdessä rakkaimpiensa kanssa. Ettei ymmärtäisi onneaan vasta kun sen menettää.