Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä ja surkutellut sitä, että joulunalusaika on töissä vuoden kiireisin ja siksi ahdistavin ajanjakso, jolloin mitään aikaa tai puhtia ei tahdo löytyä yksityiselämän asioihin kuten omiin jouluvalmisteluihin. Nyt on toisin. Tänä vuonna voisin toteuttaa kaikki haaveeni, ainakin ajan puolesta. Työpaikan asiat tuntuvat kaukaisilta ja olen niistä täydellisesti irti.

Mitä olen sitten saanut aikaan, siis joulumme eteen?

  • Kotia ei ole vielä perusteeellisesti siivottu, mutta muutama kaappi on järjestetty jo, ja suunnitelmissa on saunan ja lattioiden pesu tällä viikolla.
  • Leipomuksista olen aloittanut: viisi kuivaa kakkua ja kolmet pikkuleivät olen saanut aikaan. Ne tosin ovat maistuneet niin hyvin, että jouluksi on tehtävä uudet...    
  • Joulukuusi on haettu maalta.
  • Joulukoristelaatikot on haettu varastosta, mutta vielä ei ole kotia koristeltu.
  • Kaksissa joulumyyjäisissä on piipahdettu.
  • Joulukorteista (joita ei ole piperretty itse) suurin osa on kirjoitettu. Runoja ja mietelauseita niihin ei ole väsäilty. Joulumeilit ehtii ensi viikollakin.
  • Joulukirjoja olen selaillut, sillä niitähän minulla on hyllyssä puoli metriä. Eilen lueskelin maalla Kai Linnilän Vanhan ajan joulua, ja se kyllä loi mukavaa joulun tunnelmaa.
  • Joululahjaideoita olen keräillyt listalle ja osan jo hankkinutkin. Niiden paketoimisessa ja varsinkin lähettämisessä etäkohteille voi tulla kiire.
  • Parasta on oma levollinen mieli. Kyllä kaikki järjestyy. Ehdin kyllä. Aion jopa tehdä pari pikku junareissuakin ennen joulua.  Sellaisesta en edes unelmoisi normaleina vuosina.

Mikä sitten kummastuttaa?

  • Ei ole juurikaan tullut kuunneltua vielä joulumusiikkia. Tavallisesti sitä kuulee töissä kyllästymiseen asti. Sen avulla myös tavallisina kiirejouluina yritän luoda tunnelmaa kotona. Nyt olisi aika avata jouluradio. Tai mieluummin soitella levyjä, niin saisi mieleistään joulumusiikkia kuunneltavaksi. 
  • Olisi aikaa kierrellä kaupoissa katselemassa, mutta se ei huvita lainkaan. Äkkiä vain aina kotiin, kun välttämättömimmän asiat on hoidettu.
  • Kun ei ole lunta, ei näytä kovin jouluiselta. Tunnelma muuttuisi, jos maa saisi valkeaksi. Maalla oli vielä räntärippeitä maassa, ja se oli tunnelmallisempaa. Siellä oli myös jouluvaloja, jotka meidän pihasta edelleenkin vielä puuttuvat.
  • Joululahjakäsitöihin ei ole ollut aikaa eikä puhtia. Ne eivät tumpelon jouluun muutenkaan yleensä kuulu, poikkeuksena toissasyksy, jolloin neuloin viidet (!) sukat.
  • Joulumeditaatioihin ja adventtipohdintoihin (-paastosta puhumattakaan) ei ole ollut oikeanlaista mielentilaa. Toivottavasti joulun sanoma kuitenkin aikanaan taas sykähdyttää ja saa sielun soimaan.    

 

Luulisin, että kaiken kaikkiaaan tänä jouluna voin vilpittömästi jossakin vaiheessa kuiskata: "Tule, joulu kultainen."