No niin, täällä taas. Tauti ei ole talttunut, joten jouduin uudelleen lääkäriin. Tällä kertaa edellisestä kerrasta viisastuneena menin taksilla. Matka ei kestänyt kuin 35 minuuttia, kun se bussilla olisi vienyt ainakin kymmenen minuuttia enemmän. Sunnuntaisin ei ollut lääkäreissä valinnanvaraa: kaksi vaihtoehtoa, kumpikin minulle tuntemattomia miehiä.

Lääkäri oli yli puoli tuntia myöhässä (ja minä etuajassa saman verran), joten odotin tunnin. Lääkäri ei ilmaantunut ovelle kutsumaan uutta potilasta sisään, vaan ovi lävähti auki ja sisältä kuului murahduksenomaisesti potilaan nimi. Lääkäri istui tuolillaan ja söi purukumia. Jotenkin jos lääkäri on kovin lyhytsanainen minulle tulee potilaana sellainen olo, etten voi puhua paljon. Se monesti harmittaa myöhemmin, sillä saattaa jäädä paljon kertomatta, mutta tuntuu kuin lääkäri ei haluaisi kuulla kuin ihan olennaisimman kiteytettynä. Niinpä huomasin sanovani suunnilleen: "Yskä ja kuume. Astma. Sairasloma." Lääkäri kuunteli keuhkot, määräsi antibioottia ja kortisonia sekä kirjoitti muutaman päivän sairaslomaa. 

Seuraavaksi menin viereiseen apteekkiin, kun en tavalliseeni jaksanut lähteä kävelemään. Edellinen potilas selvitteli asioitaan lähes vartin verran. Sen jälkeen farmaseutti poistui puhelimeen enemmäksi kuin vartiksi. En olisi millään jaksanut siellä seisoskella. Kun jo siirryin kohti ovea, kassa pahoitteli, että heitä on paikalla vain kaksi ja tuli tärkeä puhelu. Kyselin jo, missä lähimmät muut apteekit ovat, mutta tajusin, että olisi pitänyt heti valita toinen eikä vasta puolen tunnin jonottamisen jälkeen. Viimein pääsin asioimaan. Farmaseutti pahoitteli kyllä pitkää puhelua ja sain ihan hyvät neuvot lääkkeiden käytöstä.

Loppujen lopuksi koko reissu kesti kaksi ja puoli tuntia, vaikka kävin vain lääkärissä ja apteekissa ja kuljin taksilla. Kuume pysytteli maltilisissa lukemissa eikä pompannnut korkeuksiin niin kuin edellisen käynnin jälkeen. Loppupäivä meni sijaiselle tunteja suunnitellen ja lähetellen. Nyt toivottavasti voin pari päivää hengähtää ja vain sairastaa ilman kovin suuria työhuolia. Jotkut tapaamiset peruuntuvat ja töissä projektit siirtyvät, mutta ei voi mitään.