Asettauduin eilisiltana TV:n ääreen seuraamaan presidenttiehdokkaiden arvokeskustelua Kallion kirkosta. Kirkon seinille oli heijastettu hienot värit ja kirkossa näytti olevan väkeä. Kerrottiin keskustelun olevan osa Sovinto100-tapahtumaa ja käsittelevän erityisesti arvoja. Mikä pettymys! Samat aiheet, samat jorinat kuin muissakin keskusteluissa ja haastatteluissa. Eivätkö toimittajat olleet miettineet kysymyksiään kunnolla? Miksi taas samat kiistat: Natoon vai ei? Venäjä, Venäjä, Venäjä? Olin hyvin pettynyt. Ihan viimeiseksi, kun lähetysaikaa oli muutama minuutti, kerrottiin, että jotkut nuoret olivat päivällä laatineet kysymyksiä ehdokkaille (mahdollisesti koskien arvoja?). Valitettavasti ehdittiin ottaa esille vain yksi kysymys, eikä aika riittänyt edes siihen, että kaikki ehdokkaat olisivat ehtineet vastata. Lähetys kesti kuitenkin kokonaiset kaksi tuntia, ja siinä oli useita mainostaukoja, joiden aikanakin toimittajat olisivat voineet etsiskellä kadonnutta fokustaan ja suunnata seuraavassa pätkässä enemmän kohti illan teemaa. Surkea esitys! Ja miksi tämä tavanomainen poliittinen jorina oli pitänyt tuoda kirkkoon krusifiksin alle? (Yhdessä vaiheessa kameramies oli keksinyt mielestään nokkelan idean: erä alkoi kuvasta, jossa Kristuksen ristiinnaulituissa käsissä oli valopallo kummassakin.) 

Sen sijaan arvoja ja toisten ihmisten huomioonottamista käsitteli aiemmin samana iltana lähetetty loistava ohjelma Flinkkilä & Tastula. Anne Flinkkilä haastatteli Hussein Al-Taeeta, joka tuli Suomeen Irakista kymmenvuotiaana pakolaisena. Nyt hän toimii CMI:ssä rauhansovittelijana. Vieraana oli myös hänen ensimmäinen opettajansa Maisa Istolainen. Viimeinkin kunnollinen keskusteluhjelma, jossa haastateltava saa rauhassa sanoa sanottavansa harkitusti, toimittajan keskeyttämättä.  Kannattaa katsoa Areenasta, jos et nähnyt sunnuntaina!