Olin tasan viikko sitten EDUCAssa. Mitä jäi mieleen?

1) Aivan liian pitkä ruokajono. Yksi ravintola, jossa yksi jakelupiste koko messuväelle, joka on tottunut syömään säännöllisesti lounaan. 45 minuuttia ruokajonossa vei liikaa aikaa mielenkiintoisemmalta tekemiseltä. Suuri miiinus!

2) Paljon mielenkiintoisia paneelikeskusteluja ja esitelmiä. Vaikka olin paikalla koko lauantaipäivän, en ennättänyt kiertää näyttelyjä. Esimerkiksi oppimateriaalit jäivät kokonaan katsomatta.

3) Mitä kuulin, näin ja koin?

• Aloitin huumoriohjelmasta, jota Ali ja Husu pitivät (ilmeiseti aika tunnettuja henkilöitä). En pitänyt heidän huumoristaan, joten poistuin.
• Kuuntelin uskonnonopetusta koskevaa paneelikeskustelua Globalisaatio, uskonnot ja osaaminen 2030, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Jaakko Hämeen-Anttila jäi erityisesti mieleen, mutta muillakin oli erittäin hyviä ajatuksia. Uskontojen merkitys maailmassa ei ole vähenemässä vaan päinvastoin korostumassa. Suomalaisten ongelma alkaa olla se, etteivät he ymmärrä uskonnon merkitystä, kun ovat itse sen kadottaneet. Koulun on välttämätöntä antaa yleissivistystä niin uskonnon kuin historiankin alalla. Muuten käy huonosti. 
• Kuuntelin myös Ihan tavallisia asioita -keskustelua, joka oli hyvinkin innostava. Tommi Hoikkala, Matti Rimpelä, Yontale Gerenegus (tosi fiksu!), Minna Riikka Järvinen, Maria Kaisa Aula sekä Olli Luukkainen keskustelivat kouluhyvinvoinnista. Ylllättäen syntyi kipakka väittely rakkaus-sanan käytöstä opetuksen yhteydessä. Muistelin itse Martti H. Haavion termiä pedagoginen rakkaus jota kenties molemmat väittelijät (Hoikkala ja Rimpelä) tarkoittivat, mutta tulkitsivat toisiaan väärin. Päätin myös lukea Hoikkalan uuden kirjan, joka syntyi hänen yläastekokemuksistaan.   Tilaisuuden lopuksi tasavallan presidentti jakoi joitakin palkintoja.
• Opetussuunitelmasta opettajille olisin ollut hyvin kiinnostunut. mutta sen aikana seisoin ruokajonossa. Kuulin vain toiseksi viimeisen eli Pirjo Sinkon puheenvuoron. Sitten poistuin, koska en kyennyt pitempään istumaan lattialla ja kaikki paikat olivat täynnä.
• SETAn sosiaalityöntekijä puhui transnuorista kouluympäristössä. Aihe kiinnosti, mutta taisin odottaa siltä enemmän. Ei tullut mitään uutta esille, ellei oteta lukuun sukupuolineutraalien vessojen ja pukuhuoneiden tarvetta kouluissa. Hän käytti minulle uutta sanaa kehollisuus. En ollut myöskään tullut ajatelleeksi, että kuningatar Kristiina tai Jeanne d'Arc olisivat olleet transihmisiä.
• Lopuksi kuuntelin keskustelua kieltenopetuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Se oli myös erittäin  kiinnostava. Jorma Kauppinen esitteli tämänhetken tilastoja. Mukana oli myös Äidinkielenopettajien liiton puheenjohtaja Minna Harmanen, joka esitti teräviä havaintoja kielenoppimisasioista. Hyvä, että hänetkin oli pyydetty mukaan. Keskuskauppakamarin edustaja Anne Hatanpää, jolla oli loistavia käytännön esimerkkejä laajan kielitaidon tarpeellisuudesta, muistutti, että myydessä on osattava ostajan omaa kieltä, ostaa voi millä tahansa kielellä. Jos siis suomalaiset haluavat myydä tuotteita muihin maihin, pitää olla riittvästi kyseistä kieltä hyvin hallitsevia kauppamiehiä ja -naisia. Monen maailmankielen osaaminen on heikoissa kantimissa tällä hetkellä. Päättäjät tekevät asian vielä hankalammaksi suurentamalla minimiopetusryhmiä, jolloin pienissä kunnissa opetetaan vain englantia, jota monet oppivat muuallakin kuin koulussa. Venäjän, kiinan, ranskan, saksan ja espanjan osaamisen tarve on huutava. 

Olisi voinut viettää EDUCAssa mielellään toisenkin päivän, mutta perjantaina piti olla töissä. Meillä ei hyväksytä EDUCAa veso-koulutukseksi eikä sen vuoksi muutenkaan saa olla pois. Harmi.