Vastikään postailin suvaitsevaisuus-teemasta ja kirkon tilasta. Tänään olimme maalla, ja tulimme lähteneeksi paikalliseen kirkkoon, jossa vietettiin Herättäjän kirkkopyhää. Kumma juttu, mutta siellä tuli paljon uusia ajatusvirikkeitä ihan samasta asiasta, vähän kuin omien pohdiskelujeni jatkoksi. Kyllä olen iloinen, että Armaani huomasi kirkkopyhän ja oli niin innokas lähtemään ensin kirkkoon ja sitten vielä seuroihin.

Tuomiosunnuntain saarna oli erinomainen. Puhujana oli HY:n toiminnanjohtaja. Harmi, etten osaa sitä tässä nopsasti kiteyttää. Keskeisintä oli kuitenkin armo.

Seuroissa tuntui, että kaikki olivat päättäneeet puhua juuri minulle... Toivottavasti muistakin seuravieraista tuntui samalta. Toinen puhe käsittteli suvaitsevaisuutta. Siinä oli paljon hyviä pointteja nykyisestä kirkollisesta keskustelusta ja ikävistä leimoista: fundamentalisti, konservatiivi, liberaali, raamatullinen...  Suvaitsevaisuudesta opin, että sana ei esiinny Raamatussa, mutta nykykreikassa sitä tarkoittava vanhan kreikan sana on käännetty Raamaatussa 'pitkämielinen' tai 'kärsivällinen'. Ei siis ylhäältä alaspäin katsomista kuten  'suvaitsevaisuudessa'. Kas, kun en osaa tätäkään puhetta paremmin referoida. Mykistyneenä kuuntelin. 

Kaikin puolin tuli tänään sellainen olo, että kirkollinen elämä näyttäytyy kyllä eri puolilla Suomea hyvinkin erilaisena. Omasta nykysrk:stani en ole löytänyt yhteyttä, mutta yhdellä vierailulla tuossa maalaisseurakunnassa - tosin läheisen herätysliikkeen tapahtumassa - koin puhuttelevan jp:n lisäksi yhteyttä muihin ihmisiin yhteisen sopan ja kirkkokahvien ääressä sekä seuroissa istuessa. Seuroissa tuli vastuuhenkilö heti kättelemään ja mainitsemaan ystävälliseen sävyyn, että teitä ei olekaan näkynyt täällä ennen, mutta mukava kun nyt tulitte... Jäi tosi hyvä mieli.