Luin juuri Claes Anderssonin uusimman kirjan Jokainen sydämeni lyönti. Se on mielenkiintoinen, sujuvasti kerrottu muistelmateos, jota oli ilo lukea. Pidän myös nimestä, joka tuntuu sydänvaivojen lisäksi (?) viittaavan hänen vahvaan kokemukseensa siitä, kuinka elämä on ollut vahvaa ja rikasta.

Alussa hän kuvaa muistin toimintaa todella laittamattomasti:

"Ennen pitkää olen palanut jonnekin, missä äänet ja tuoksut kertovat siitä mitä kerran tapahtui tai minä luulen tapahtuneen. Tai luulen muistavani. Se minkä muistan s a a t t a a   ollakin tapahtunut, tai minä saatan kuvitella että se on tapahtunut. Mutta muistan myös paljon sellaista, mitä itse asiassa ei tapahtunutkaan. Minä olen muistin mytomaani, kenties tarkoituksella. Kun olen kyllin monta kertaa toistanut itselleni jonkin tarinan, se muuttuu totuudeksi. Olen ollut mukana jossain mitä ei koskaan tapahtunutkaan. Muistin taikatemppu: kuvitelma muuttuu myytiksi joka asettuu totuuden paikalle ja kätkee sen.”

Juuri noin olen minäkin ajatellut yrittäessäni joskus kirjoittaa muistiin lapsuudenmuistojani - hyvissä ajoin ennen kuin muisti hapertuu kokonaan ja kaikki katoaa. Olen epäillyt, ettei kaikki kenties olekaan ihan niin kuin luulen muistavani. Varmistaessani jotakin yksityiskohtaa äidiltäni jo vuosia sitten hän huudahti: "Eihän se ollut ollenkaan noin!" Muisti siis myös muokkaa tallennuksiamme  tai kentes jättää itselle suosiollisimman tulkinnan asiasta mieleen. Tai ajatellen lapsen havaintomaailmaa: lapsi tulkitsee kokemaansa ja näkemäänsä parhaansa mukaan,  mutta vain osa nähdystä ja kuullusta todella jää muistiin tai tulee ymmärretyksi.

Anderssonin muistot ovat hauskoja lukea. Hän kuvaa avoimesti sen mitä kuvaa vaikka toki jättää myös paljon kertomatta. Niinpä kirjasta ei tule lukijalle nolouden ja myötähäpeän tunnetta niin kuin joistakin kuvauksista, vaan hän onnistuu jotenkin kevein vedoin kertomaan myös traagisista asioista. Hänellä on paljon kerrottavaa ja kommentoitavaa monelta alalta: psykiatriasta, puoluepolitiikasta, musiikista, kirjallisuudesta, yksityiselämästä.

Suosittelen luettavaksi.