Olen seurannut presidentinvaalikampanjaa lähinnä Hesarin ja Ylen kautta. Minusta vaalikeskustelut ja -haastattelut ovat kiinnostavia. Ei haittaa, että on yksi ennakkosuosikki ja melko varma lopputulos. On mielenkiintoista seurata keskustelijoiden mielipiteitä mutta myös reaktioita toisten näkemyksiin tai haastattelijoiden kysymyksiin. Tällä kertaa on selvää myös se, että joidenkin ehdokkaiden tähtäyspiste onkin eduskuntavaaleissa tai mahdollisesti seuraavissa presidentinvaaleissa.

Ylen vaalikeskusteluista yli puolet on jo esitetty. Haastattelijoista osa on ollut leppoisia ja huumorintajuisia, osa kriittisiä ja suorastaan ilkeitä. Näin jälkeenpäin muistellessa tulee mieleen, että Nils Torvalds oli rento ja perusteöi hyvin mielipiteensä. Matti Vanhanen oli vakuuttava asiaosaaja. Laura Huhtasaarta kuunnellessa tuli myötähäpeä siitä, ettei hän todellakaan hallinnut presidentin toimialaan kuuluvia asioita vaan puhui ihan muusta. Paavo Väyrynen oli yllättävän vihamielinen Niinistöä kohtaan. Olisi kannattanut tuoda vain esille omaa linjaansa, niin olisi ollut vakuuttavampi. Sauli Niinistö tietenkin osasi loistavasti asiansa, koska on tehtävää jo yhden kauden hoitanut. Hänkin pärjäsi tentissä muutenkin hyvin. Pekka Haavisto eilen oli rauhallinen ja piti esillä omia vahvuusalueitaan. Tänään on vuorossa Merja Kyllönen.

Ylen haastatteluissa on hyvä kaava: asiantuntijat, kansan kommentit kadulta, ehdokkaan puhe, yleisön kommentit, haastattelu. Kun aikataulu ja ohjelmarunko ovat kaikille samat, ovat ohjelmat vertailukelpoisia. 

Olen muistaakseni äänestänyt kaikissa vaaleissa, joissa olen ollut äänioikeutettu. Yleensä olen äänestänyt vaalipäivänä, koska olen halunnut seurata vaalikampanjaa loppuun asti ja ollut myös usein epävarma ehdokkaasta, viime aikoina myös puolueesta. Tällä kertaa olin aikonut äänestää ennakkoon, mutta koska käsi on nyt paketissa, saatan jättää äänestyksen vaalipäivään. Olenhan silloin kuitenkin kotona ja vielä sairaslomalla. Nyt on aikaa seurata lisää haastatteluja ja kenties kokeilla vaalikoneitakin. Yhtä käytin ihan alussa, mutta kauhistuin lopputuloksesta, sillä kysytyt asiat eivät liittyneet presidentin toimivaltaan enkä ollut vakuuttunut minulle seuloutuneen kandidaatin ulkopoliittisista näkemyksistä. 

Siitä olen myöskin vakuuttunut tämän kampanjan aikana, ettei maan tulevaisuuden kannalta  tärkeimpiä asioita kannattaisi kysellä kansanäänestyksellä. Kansaa on niin helppo ohjata harhaan epäolennaisuuksien ja kärjistysten avulla. Esimerkkeinä Brexit ja Trump. Valistuneet kansan edustajat - olivatpa sitten kansanedustajia tai valitsijamiehiä - tietävät toivottavasti enemmän asioiden taustasta ja päätösten mahdollisista seurauksista. Populismi ei tuota parasta lopputulosta. 

Kiintoisaa nähdä, millaiset ovat prosenttiluvut presidenttien kannatuksessa ja toisaalta äänestysaktiivisuudessa. Ja onko asia selvä ensimmäisen kierroksen jälkeen, vai mennäänkö toiselle kierrokselle.