Kas kun nyt kävi niin, että meidän piti mennä viikonloppuna mökille. Armaani sairastui kuitenkin mahatautiin ja suunnitelmasta piti luopua. Päätin lähteä yksin äidin luo, jonne olisimme sunnuntaina yhdessäkin menneet. 

 

Aamulla oli olo vähän ontto ja mietin, onko tauti tarttumassa minuunkin. Olin lähdön suhteen kahden vaiheilla ja päätin asian vuorotellen suuntaan ja toiseen. En haluaisi viedä tautia tuliaisena äidille, mutta jos en nyt mene sinne, seuraava mahdollisuus on vasta syyskuun lopussa. Äiti murehtii kaiken aikaa, että omaiset ovat hylänneet hänet.

 

Lopulta päätin lähteä bussilla kohti rautatieasemaa ja tehdä päätöksen vasta ennen junan lähtöä. Vatsaa vähän väänsi, mutta tiesin, että tartunta voisi mennä vähäisillä oireilla ohikin.

 

Asemalla tilanne oli ennallaan enkä edelleenkään osannut päättää, lähteäkö vai ei. Menin junan viereen ihmettelemään ja rukoilin mielessäni merkkiä siitä, mitä pitäisi tehdä. Muutama minuutti ennen lähtöaikaa menin sisälle vaunuuni. Vaan sielläpä istuikin joku minun paikallani! Oliko se merkki? En tiennyt. Istahdin seuraavalle vapaalle paikalle. Harkitsin vielä nousemista pois Pasilassa, mutta en osannut päättää. Juna lähti.  Se pysähtyi vielä Tikkurilassa, josta tulikin matkustaja paikalle, jossa istuin, jolloin kysyin omaa varsinaista paikkaani siinä istujalta. Hänelläkin oli paikkavaraus siihen - outoa. Sitten huomasin: minun lippuni olikin vasta ensi lauantaiksi! Olin tehnyt ostaessani virheen!

 

Odotin konnaria selvittääkseni asiaa. Voisin ehkä ostaa uuden lipun vain Tampereelle ja palata kotiin, kun vatsassakin oli vielä epävarma olo. Ehkä saisin paluulipunkin huomiselta peruttua.

 

Konnarin ehdotus kuitenkin oli, että soittaisin VR:n palvelunumeroon ja yrittäisin vaihtaa lipun täksi päiväksi. Hän tosin varoitti, että jonotus puhelimessa kyllä kestää. Niinpä kuuntelin rasittavaa musiikkia Hämeenlinnaan asti ja vähän ylikin ennen kuin puheluun vastattiin. Virkailija lupasi vaihtaa lippuni ja peruuttaa ensiviikkoisen. (Hävisin kyllä rahaa, sillä olin ostanut alennuslipun 13,30 ja nyt jouduin maksamaan kalleimman 42,00. Ensimmäinen summa palautettaisiin tililleni.) Tämä nyt kuitenkin ratkaisi matkani suunnan: edelleen äidin luo. 

 

Seuraavassa junassa, joka oli täysi kuten edellinenkin, istumapaikkani oli, kuinka ollakaan, flunssaisen henkilön vieressä. Takanani aivasteltiin myös. Nyt on siis mahdollisuus useampaankin tartuntaan...  Olin kuitenkin määränpäässä. Soitin hotelliin huonevarauksen, joten yöpaikkakin oli odottamassa. Ehkäpä kaikki vielä järjestyy parhain päin.