Tänään on sitten saatu tietää, että kaksi isoäitiä, joiden kaikki lähiomaiset ovat Suomessa,  karkotetaan täältä pois. Luulemmeko edelleen olevamme sivistysvaltio? Eikö ole hienoa, että maailmassa on ihmisiä, jotka huolehtivat omaisistaan rakkaudella loppuun asti? Monessa maassa pidetään häpeällisenä, jos vanhukset joutuvat vanhainkotiin. Täällä suomalaisistakin vanhuksista on alettu puhua siihen sävyyn kuin he olisivat huutolaisia: kuka suostuu hoitamaan halvimmalla. On annettu ymmärtää, että pitäisi laatia hoitotestamentti, joka antaisi luvan irrottaa piuhat heti kun alkaa näyttää siltä, että kulut ylittävät yhteiskunnan maksukyvyn.  Kuolinpillereitä suunnitellaan ja eutanasiasta puhutaan myönteiseen sävyyn. Mikä meihin on mennyt? Missä on kiitollisuus vanhempia ja isovanhempia kohtaan, jotka ovat raataneet meidän hyvinvointimme eteen?

En myöskään mitenkään ymmärrä, miten kahden isoäidin kohdalla ei voida tehdä inhimillisyyssyistä päätöstä, että he saisivat jäädä, kun kerran kuitenkin Somaliasta pääsevät perheenyhdistämislain perusteella perheen kasvattilasten oikeat vanhemmatkin, samoin isovanhemmat, Suomeen ja heidän kohdallaan voidaan puhua laajennetusta perheestä. Miksi niin erilainen kohtelu? Eikö edes yksittäistapauksessa, kuten esimerkiksi egyptiläisisoåidin kohdalla, voitaisi ajatella inhimillisesti, että ihmisen on hyvä olla siinä maassa, jossa hänen lapsensa ja lapsenlapsensa ovat? Voiko isoäidille rakkaampia ihmisiä maailmassa ollakaan? Suomi antaa itsestään äärimmäisen tylyn ja kylmän kuvan. 

Toisaalta sama asenne näkyy kotimaassakin. Jos isovanhemmat ovat laitoshoidossa, heillä ei ole oikeutta vapaasti valita asuinpaikkaansa. Toisin sanoen he eivät voi muuttaa omaistensa lähelle eri kuntaan. Kuinka lienee tämän modernin "palveluasumisen" kanssa? Sitten ihmetellään, kun ihmiset eivät käy vanhuksiaan katsomassa. Entä jos välimatka on 600 km? Vanhusten kotipaikalta ei varmaankaan löydy työtä ja koulutusta nuoremmille, joten toisinkaan päin muuttaminen ei ole mahdollista. Miksi läheisistä huolehtiminen tehdään lainsäädännöllä niin vaikeaksi?