Eilen koin hyvin perisuomalaisia onnen hetkiä. Istuin maalla pihakeinussa lueskelemassa. Ympärillä pihapiiri: talo, navetta, aitta, sauna, leikkimökki. Taivas pilvetön ja ilma ihmeellisen lämmin. Ensin tuoksui metsä (männyn tuoksua aistin, vaikka vieressä oli sekametsää) ja pian sen jälkeen kotoinen savu, kun Armaani laittoi saunan lämpiämään. Tuntui, että paremmin ei voisi olla!

Saunan jälkeen mietin samaa: kuinka voikaan olla niin täydellisen kaunista ja harmonista. Saunan portailla oli leppoisaa istuskella oman Armaan kanssa ja kuunnella luonnon hiljaisuutta. Kaukana kavala maailma.

Ihmeellistä, miten voikin olla tällaisia seutuja, missä ei kuulu mitään satunnaista kärpäsen surinaa tai lentokonetta lukuun ottamatta. Tätä sielu kaipaa hektisen arkielämän vastapainoksi.

***

Lukemiseen ei ole vielä ollut paljon aikaa paitsi matkoilla autossa istuessa. Nyt on kassillinen kirjoja mukana. On kaunokirjallisuutta, runoja, tietokirjoja, hengellistä kirjallisuutta... Mielentilan mukaan voi valita mieleisensä. Aloitin eilen Mankellin uudehkon dekkarin Rauhaton mies. On ollut tapanani lukea yksi dekkari kesän aluksi, mutta tänä kesänä sille ei vielä ole ollut sopivaa hetkeä. Nyt on.

Yllätyksekseni olen havainnut, että viime aikoina tietokirjat ovat kiehtoneet enemmän kuin fiktio. Nytkin on pari tietokirjaakin kesken, mm. lasten asemaa sisarussarjassa käsittelevä Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä. Kiinnostavaa nähdä, ovatko omat arkihavainnot asiasta samansuuntaisia kuin kirjoittajan tutkimustulokset.  

Marjapensaiden hoitotoimetkin kuuluvat kyllä tämän päivän ohjelmaan samoin kuin pikainen käynti Porvoossa ja Espoossa. Pian kuitenkin haluan tänne takaisin!